Etelää kohti
Viitasaarta voi pitää tämän kesän matkareitin toisena pohjoispisteenä, jos Pielaveden ajattelee ensimmäiseksi. Käymme Idan kanssa syömässä konttiravintolassa, joka tarjoaa kerrassaan herkulliset ateriat keskellä kesähelteistä kaupunkipuistoa. Viitasaari onkin hieman isompi tapaus ja meneillään oleva Musiikin aika-festivaali tuo mukanaan kulttuurista havinaa paikkakunnan atmosfääriin. Ida tuntuu tykkäävän paikasta, kun kävelemme lämmöstä väreileviä katuja ympäriinsä. Hankin pienen matkaradion Marjukan varustuksen täydennykseksi paikallisesta kodinkoneisiin keskittyvästä liikkeestä. Täällä näkyy olevan kirjakauppakin! Ilta on kaunis ja Porthanin laiturilla liikkuu mukavasti juttutuulella olevaa väkeä. Marjukka herättää aina välillä huomiota – positiivista onneksi.
10.7.
Viukari
Matka jatkuu, mutta ensin verkkaisesti. Täytämme ja tyhjennämme Marjukan tankkeja vielä Viitasaarella ja jatkamme sitten etelään. Taivas alkaa näytellä merkkejään iltapäivän kallistuessa kohti loppuaan, joten päätämme hakeutua sataman suojaan hieman aiottua varhaisemmin. Päädymme, vielä kerran, Viukarin saarten suojassa olevaan retkisatamaan. Sade alkaa justiinsa, kun ollaan saatu Marjukka turvallisesti laituriin. No, ei tullut ukkosta, tuli sadekuuro.
11.7.
Matilanniemi
Edellispäivän aiottu kohde oli tosiaan Matilanniemi, jossa on suojaisa satama ja suosittu rantaravintola. Ajamme tänään vain lyhyen siirtymän kun matka ei eilen jäänyt kovin paljoa vajaaksi. Nautimme jälleen rantaravintolan tälläkin kertaa lähes legendaarisista antimista. Muuten keskitymme helteen pitoon mittarien tavoitellessa jälleen +30 asteen maagista rajaa. Satamarannassa on seurue, jolla on oma sauna mukana, jossa saunamaraton jatkuu jatkumistaan. Ulkoilutan illemmalla kameraa lähitienoolla.
12.7.
Taas mennään, sekä eteen- että alaspäin. Ennen Laukaata on kolme sulutusta (Paatela, Kapeenkoski, Kuusaa). Mikäs tässä on sulutellessa, kun on taas gasti apuna. Maisemat näyttävät edelleen kauniilta ja pieni yllätyskin tulee vastaan. Katselen hetken taivaalla kaartelevaa lintuparvea, joka ei näytä ihan tavalliselta. Seuraa hetkinen zoomailua, aistimusten jäsentelyä aivolohkoissa ja kas, nehän ovat harmaahaikaroita! En ole tainnut koskaan aiemmin nähdä noin montaa harmaahaikaraa parvilennossa.
Laukaa
Laukaan satamassa on heinäkuun mukanaan tuomaa ruuhkaa, mutta paikka löytyy Marjukallekin. Juhannuksena satamapaikalleen uponnut vene on edelleen tukevasti järven pohjassa ja spekuleeraus tapahtuneesta jatkuu, kuten laiturille katselemaan tulevien ihmisten virtakin. Marjukan kiinnitysköydelle istahtaa pääskynen sukimaan höyheniään ja kuvittelen mielessäni, että sama otus lauleskeli ankkuriliinalla laulujaan menomatkalla ja tulee tervehtimään tuttuja jälleen kun olemme paluumatkalla. Ajatus on kaunis mutta todennäköisesti ei tosi. Varmasti totta on puolestaan se, että saamme jälleen varatuksi itsellemme pitkän saunavuoron, josta kiireettömästi nautimme.
13.7.
Aamupäivällä käymme kaupassa ja palautamme lainakartat. Tavoittelemme tänään Päijänteen vedenkorkeuksia, joten Keitele-Päijänne-reitin kaksi viimeistä sulkua on vielä edessä. Lämpötila hiipii myös tänään kohti kolmenkympin rajaa ja linnutkin näyttävät läähättävän ja haihduttavan lämpöä kaikin mahdolllisin lajityypillisin tavoin. Harmaahaikaran lajityypillinen tapa on kyllä omintakeinen ja saa jos jonkinlaiset assosiaatiot heräämään kun sitä ohi lipuvasta veneestä käsin katselee. Joutsenia helle ei tunnu haittaavan, ainakin jos jotain voi päätellä reitin varrella vastaantulevista monipäisistä poikaspesueista.
Vaajakoski
Päijänteellä taas! Sulun ja maantiesillan jälkeen tulee vastaan vieraslaituri, joka on onneksi kovalta virtaukselta katveessa. Kiinnittymisen jälkeen ohjelmassa on karkkitehtaan myymälä sekä vähän keskeisempien elintarvikkeiden täydennys yhestä toisesta myymälästä. Kolmenkympin helle saa kauppareissun tuntumaan urheilusuoritukselta ja Marjukan uimatasolle tulee jälleen käyttöä kun ollaan saatu raahattua keskeiset ja vähemmän keskeiset ostokset veneeseen. Onneksi aurinkopaneelit puskevat kivasti virtaa jääkaapin ynnä muiden elintärkeiden sähkövärkkien pohjattomaan tarpeeseen. Lähden kameran kanssa kierrokselle illemmalla, kun pahin läkätys on pehmentymässä ja valo kuvauksellista. Illat ovat jo vähitellen hämärtymässä mutta eivät viilentymässä.
Vaajakosken sulku on Naissaaren kyljessä ja koko alue huokuu historiaa ja kulttuuria. Toki se huokuu myös elämää. Sulkujen ja voimalaitosten ympäristöt suosivat tiettyjen lajien menestystä ja toisaalta estävät joidenkin toisten menestyksen. Pääskyjen, lokkien ja västäräkkien onni on kanavasululla asuminen.
Katselemme iltamyöhällä kauhuissamme, miten viereiselle vilkasliikenteiselle maantiesillalle alkaa punkea asfaltointikalustoa. Liikenne seisoo ja koneet jylisevät. Nukumme kuitenkin ihan hyvin. Veneen kajuutta on kuin suojaisa pesä.
14.7.
Jyväskylä, Lutakko
Jyväskylä odottaa tunnin ajomatkan päässä. Heinäkuu tekee täälläkin tehtävänsä ja Lutakon vierasatamassa on veneitä jo ihan hyvin. Löydämme helposti poijupaikan sataman ulkoreunalta, ollaanhan vielä aamupäivän puolella. Ulkoreuna tarkoittaa tosin sitä, että olemme alttiina ohi kulkevan vesiliikenteen aallotukselle ja sitä riittää. Lähes kaikki kulkupelit hidastavat, mutta osa kippareista ei välttämättä hahmota sitä, että perä syvällä kyntäen liukukynnyksen tuntumassa on justiinsa se tila, jossa oma paatti saa aikaiseksi suurimman peräaallon. Kaupunki elää ja hengittää helteistä ilmaa valmistellen suurta festaria, jollainen tällä kertaa saadaan järjestää, vaikka korona ei ole minnekään vielä menossa. Käymme keskustassa ostoksilla. Illemmalla on taas kiva istuskella ja lueskella kirjaa Marjukan yläkannella, ohi lipuvaa elämää samalla ihmetellen.
15-16.7.
Korpilahti
Pakenemme tällä kertaa pois festarien alta ja lähdemme Korpilahdelle, jonka pitäisi etukäteistietojen perusteella olla oivallinen pysähdyspaikka veneilijälle. Ei tuota Korpilahden satama-alue lähitienoineen pettymystä. Huomaa, että tähän on todella panostettu. Viivymme täällä pari yötä ja käytämme päivät tyypillisiin lomapuuhiin, joihin lukeutuu paikallisten nähtävyyksien katselukierros kirkosta galleriaan. Ja onhan tässä pari iltaa aikaa ottaa kuvia. Jännää, miten tuo maantiesilta hallitsee maisemaa täällä.
17.7.
Suurten urheilujuhlien tuntua
Korpilahden satama muuttuu tänään Päijänne-Keitele cupin kilpailukeskukseksi. Uistelupaatteja alkoi kertyä paikalle jo edellisenä iltana, mutta nyt aamupäivällä tahti ja meno vain kiihtyy. Marjukka irtoaa laiturista puolen päivän korvilla ja kun on ehditty ajaa jonkin aikaa alamme saada seuraa. Ensimmäisenä meidät tavoittavat vähän vauraammat uisteluraaserit isoine koneineen ja lopulta sitten myös hieman verkkaisemmin matkaa tekevät kansanveneet. Keikumme peräaalloissa hyvän tovin, kunnes alamme itse ohitella jo vapaviuhkansa vetoon saaneita kilpailijoita. Hetken saa olla tarkkana kun yrittää ennakoida itse kunkin venekunnan suuntaa ja ulottuvuutta plaanereineen päivineen. Päämääränä meillä on Sysmä, jossa Ida jäisi kyydistä ja jatkaisin loppureissun taas itsekseni. Kun alamme olla lähellä määränpäätä, joudumme seuraavan kilpailutilanteen keskelle. Täällä on käynnissä purjehduskilpailu, päättelemme, kun lämpöväreileviä purjekangastuksia alkaa nousta horisontista. Päijätsalon Purjehdushan se siinä on hyvässä vauhdissa. Näinköhän mahdumme Ilolassa laituriin kun yhteen lasketaan heinäkuun lomasesonki ynnä iloinen purjehdusjuhla? Panen merkille, että ohittamassamme saaressa näyttäisi olevan retkisatama suojan puolella. Ja niinhän siinä sitten käy, että pyörähdämme toteamassa tilanteen Suopellossa sellaiseksi, että sekaan mahtuisi ehkä kanootilla tai korkeintaa soutuveneellä. Marjukka suorittaa tyylikkään u-käännöksen ja palaa omaa vanavettään pitkin tulomatkalla tiedusteltuun paikkaan. Ankkuri perään ja keula kiinni rantaan kuitenkin niin, että vene kelluu sopivan turvaetäisyyden päässä kivikkoisesta pohjasta. Kivet ovat melko pieniä ja pyöreitä, mutta eivät pehmeitä ja vieressä kulkeva väylä takaa aallotuksen melko tasaisin väliajoin tuulensuojasta huolimatta.
Vähä-Karhusaari
Ida siis viettää tällä erää viimeisen yönsä omassa keularesidenssissään idyllisen retkisatamasaaren rannassa, jossa maisema auringonlaskuineen on dramaattisen kaunis. Tällä kertaa kauneus ennakoi hurjuutta ennusteiden povatessa rajuilmaksi yltyvää keliä huomiselle iltapäivälle.
18.7.
Sysmä, Riikan päivä
Aamulla tuuli on jo yltynyt ja lähdemme liikkeelle varhain jotta ehtisimme Sysmään ajoissa vastaan Idan noutokyytiä ja ennen kaikkea suojaan Riikalta, jonka mesoamisesta sääennusteet ovat varoitelleet jo hyvän aikaa. Arvaahan sen, kun helle jatkuu jatkumistaan. Koemme reissun toistaiseksi kovimmat keikutukset ennen ”sisävesille” pääsyä, jossa reitti kulkee paikoittain kapeana ja mutkikkaana kohti sisälahdukassa olevaa vierassatamaa. Ilmatäytteinen kajakkimme kokee kovia, kun sen kankaaseen kiinnitetty rinkula ei kestä tuulenpuuskan repäisyä. Pääsemme kuitenkin muuten turvallisesti perille ja kiinni poijuun. Kyyti ehtii viedä gastin mennessään ja sitten se tulee – Riikka!
Karttalähde: Maanmittauslaitos/Karttapaikka