Tuo talvi oli pitkä, kylmä ja luminen. Jääpeite oli kantava ja niinpä saarelaiset puuhasivat järvensä kannella ja sen alla kaikenlaista.
Saaressa asuva ukko oli tapansa mukaan laittanut linnuille apetta mökkinsä pihamaalle ja odotti nyt innolla ruokavieraita. Tuli talitinttejä ja sinitinttejä, punatulkkuja, varpusia. Tuli orava ja iso parvi keltasirkkuja. Tuli käpytikka, valkoselkätikka, harmaapäätikka sekä palokärki. Lähimetsän pihlajissa riitti marjoja sydäntalvellekin ja mustarastaat ja tilhet viipyivät saarella läpi talven. Surukseen ukko saattoi havaita, että töyhtötiaiset ja hömötiaiset, nuo ennen niin tavalliset talvivieraat, olivat kukaties iäksi kadonneet.
Talvi alkoi taittua kevääseen, vaikka lumi peitti ukon pihaa kinoksillaan vielä pitkään.
Ajat muuttuvat, ajatteli ukko itsekseen. Jos osa vanhoista talvivieraista jäi uupumaan niin tuli sentään muutama uusi kevätvieras tilalle. Pupu (tässä tapauksessa se tarkoittaa sanoa, että rusakko) oli käynyt lintujen talviapajilla pimeän aikaan jo pitkään, mutta lopulta se rohkaistui ukon pihalle myös valoisalla. Uskaltautui, vaikka yhä rohkeammaksi kävi myös kettu, joka kuitenkin piti varovaisuudestaan kiinni, toisin kuin vallan kesyiksi heittäytyneet kaupunkiketut. Kettu olikin semmoinen esikaupunkilainen semituttavallinen tapaus. Se kävi välillä keskellä päivääkin haukkaamassa ukon pihalta saaliin, joka ei erityisen tarmokkaasti karkuun pyrkinyt, talipallo kun oli! Taisi kettu kerran napata ukon kengänkin matkaansa, silkkaa ilkikurisuuttaan, talon portaalta kuleksimasta.
Kevät eteni kovin verkkaan, mutta eteni kuitenkin. Purot solisivat sulavesiä kohti järvenselkiä. Lehtopöllön etäinen huhuilu kantautui pihamaalle, kun ukko huonounisena ihasteli hullua täysikuuta. Kuu jatkoi kulkuaan ja lopulta alkoi tulla peippoja, puluja ja punarintoja muuttomatkaltaan. Tuli vielä yksi uusi vieras ukon pihalle ruokatarjoiluja maistelemaan. Kottaraispari! Jos oli kottarainen aikoinaan pihapiirien tuttu kesäasukki, niin jonnekin hävisivät moniksi vuosiksi. Tervetuloa vaan takaisin!
Sään lämmetessä laittoi ukko vauhtia vanhoihin luihinsa ja lähti pihastaan pellonlaitoja ja rantoja kuljeksimaan. Josko siellä jo hanhia ja hyyppiä olisi. Jo vain oli! Kurkia, joutsenia, kuoveja ja vaikka minkälaisia sorsalintuja seuranaan. Alkoi olla kesää ilmassa vapun ja äitienpäivän tietämissä, kun siepot, tiklit ja leppälinnut ukon pihaan lennähtivät. Sen pituinen Se kewät!
