Kanoottilaulu *

Olen luvannut itselleni, että en aloita uusia harrastuksia, kun vanhojakin on viljalti. Kesällä -22 tuli vapakalasteltua jonkin verran, mutta sehän ei suinkaan ollut uusi harrastus, vaan ainoastaan vanhan lämmittelyä. Kesälle -23 en kuitenkaan enää hommannut viehelupaa, vaikka edelliskesälle sattui pari varsin palkitsevaa kalastuskokemusta. Kuin varkain, kalastushomman oheistuotteena, kesän viettoon tuli mukaan kajakkimelonta. Ensin Marjukan kannelle nousi keltainen kalastuskajakki, syksymmällä sininen, ihan oikea kajakkimelontaväline ja avovesikaudelle -23 Marjukan oli luovuttava tuulilasistaan, jotta mukaan mahtuisi punainen, yli viisimetrinen kovamuovinen kajakki. Keltainen kajakki sai jäädä tuulilasin kanssa rannalle vapavehkeiden seuraksi. Rakentelin Marjukan kannelle kiinnikkeet akkuporakäyttöiselle nosturisysteemille, jotta saan nostettua sinisen kajakin vedestä ison veneen kyytiin silloinkin, kun olen yksin liikkeellä. Punainen kajakki on vedessä lähinnä silloin, kun on melontakaveri mukana ja välineistön nostelu myös helpompaa. Että näin tässä nyt sitten kävi! Toisaalta, meillä on aina ollut veneessä mukana pari ilmatäytteistä kajakkia, joten melonta on ollut osa harrastusta aiemminkin. Päivitetty välineistö vain nosti kajakoinnin nextille levelille. Hinku melanheilutukseen säilyi kiihkeänä koko avovesikauden enkä ennusta hiipumista jatkossakaan. Ehkä tässä on lähestyttävä kokonaisuutta osien summana. Harrastuksemme on vesillä liikkuminen, ja se rakentuu uppoumarunkoisella matkaveneellä hiljakseen paikasta toiseen siirtymisestä, navigoinnista, luontoretkeilystä, lintujen ja muiden eläväisten havainnoinnista, marjastuksesta ja sienestyksestä, venekeittiökulinarismista, valokuvaamisesta, dronella lentelystä, paikalliskulttuuriin tutustumisesta, musafestareista, perhe-elämisestä, ystävien tapaamisesta, kajakkimelonnasta, uimisesta ynnä saunomisesta, lukemisesta, vanhan matkaradion kuuntelemisesta, öljylamppujen polttelusta sekä ainakin yhtenä kesänä vapakalastuksesta. Pari karvakuonoista kaveria maustaa läsnäolollaan kokonaispakettia kivasti. Eikä pidä unohtaa veneilyyn liittyvää tekniikkarassailua, aivan mahtava harrastuselementti sekin!

Osa vesilläliikkumisharrastuksen, joka on siis YKSI harrastus, elementeistä on yhteenliitettävissä sangen helposti ja saumattomasti, mutta joiltakin osin homma on vielä vähän työn alla. Ennen kaikkea harmittaa, että olen ollut arka yhdistämään melontaa ja valokuvaamista syystä, että kastunut tai järven pohjaan tippunut kuvauskalusto saattaisi harmittaa vieläkin enemmän. Olisi vaan niin siistiä saada kuvia kajakointireissuilta. Vedenpintaperspektiivi ja joidenkin luontokappaleiden jännä suhtautuminen melojaan ovat osasyynä ja yleensäkin se, että kajakilla tulee mentyä paikkoihin, joihin ei oikein muuten pääse. Kahden tuuman syväys, kuten melojat joskus asian ilmaisevat. Katsotaan, mitä ensi kaudelle keksitään.

Melontareissuista ei siis enimmäkseen ole vielä kuvia, mutta pari kertaa uskaltauduin ottamaan ns. kakkoskalustoa mukaan tyyneen keliin.

26.7. Katosselkä

Karttalähde: Maanmittauslaitos/Karttapaikka

Juuvinsaaresta lähtiessä kestää hetken ajaa omaa, jo tutuksi käynyttä ja plotterin ruutuun piirtynyttä oikoreittiä, ennen kuin ollaan laivaväylällä. Sitten ajetaan mailikaupalla etelään, noin karkeasti ottaen, kunnes ollaan veneilyväylällä ja edessä 90 asteen käännös länteen. Lännessä olisi ennen pitkää vastassa Puumala, mutta jos painaa jarrua juuri ennen mutkaa ja etsii sopivaa satamapaikkaa, saattaa päätyä Honkasaareen. Perän kiinnittämiseen on pari poijua, mutta keulaa varten enemmän kallioista luonnonrantaa. Sääennusteessa ei ole huolenaihetta, joten jään Marjukan kanssa Honkasaaren poijuun, ensimmäistä kertaa ikinä. Honkasaaresta etelään on Katosselkä. Olen joskus aikakausia sitten käynyt Katosselällä Terhi-avoveneellä ja ihastunut erämaiseen maisemaan. Nyt olisi aika verestää muistoja ja niinpä lasken kajakin vesille. Kamera on mukana, koska edelleenkään sääennusteessa ei näy vaaran merkkejä. Katosselän pohjoispään saaristosokkelo on lumoavaa. Kuvia syntyy, vaikka totuttautumista kameran käsittely kajakissa vähän vaatii. Saariston suojassa on ihan tyyntä. Melon peilissä ja paluumatkalla Honkasaareen laskevassa auringossa.

Satunnaisia otoksia

25.7. Juuvinsaari

Nyt mennään aikajanalla pakki päällä. Juuvinsaarta tuli kierrettyä kajakilla, mutta kamera pysyi aukkopeiton suojassa suurimman osan ajasta kovan tuulen ja roiskivan aallokon vuoksi. Sitten kun pääsin saarten suojaiselle puolelle, oli yllättävän kädetön tuntuma kameraan. Ei meinannut syntyä terävää jälkeä mitenkään, kun oli käsissä vanha kamerarunko, jota en ollut käyttänyt hetkeen. Muutama kuvaa julkaisuun silti.

23.7. Linnansaaren länsipuolen saaristo ja Pieni-Lappi

Linnansaaren Sammakkoniemestä käsin patikoitiin luontopolut (20.7.) ja sitten siirryttiin Perpulanluhtaan, josta lähdettiin kajakoimaan kansallispuiston saaristoa. Pienen harhailun jälkeen löytyi retkisatama Pienestä-Lapista, jossa pidettiin evästaukoa. Rantakallio on näköjään toiminut vieraskirjana aikoinaan. Iloisia ja meluisia seurueita matkasi samalla kohti Järvisydäntä.