Artikkelikuvassa haetaan vaikutelmaa kesäisestä hiekkarannasta. Iltakävelyllä mojitontäyteisen aurinkotuolipäivän jälkeen ja sen sellaista. No ei. Katsomme autiota hiekkarantaa, koska on lokakuun 24. ja lämpötila kevyesti pakkasella. Syyslomalla Meri-Porissa, majoitus vuokramöksällä Yyterissä. Nostalgiatripillä siis jälleen, eihän edellisestä kerrasta ei ole ihan kuutta vuottakaan. Sitä edellisestä Porin reissusta taitaa olla 14 vuotta tai jotain. Voisi päätellä, että en ole kovin menneisyysorientoitunut ihminen, mutta se ei pidä täysin paikkaansa. Pori, Luvia, Ruosniemi, rannat, metsät, meri, lintuhavaintopaikat, Kokemäenjoki, koulu, kaupunki, koti, kesämökki, kirkko, treenikämppä, mummontuoksuinen kerrostalo… Ne ja niihin liityksissä olevat ihmiset, ensimmäiset 20 vuottani. Kaikki kulkee mukana sisimmässä, elämässä 1.0. Elämä 2.0 vie toisiin ja toisaalle, ruuhkavuosiin. Samalla ykköselämän läheisimmät ihmiset jättävät länsirannikon myös. Tulee uudet kyläpaikat, kodit, mökit ja mummolat. Porisuhde hiipuu, paitsi se muistoissa elävä.
Lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa synnytetään eloisimmat ja arvokkaimmat muistot. Silloin on paljon ekoja kertoja ja rakennetaan ihmistä, sitä kuka olen. Vanhempana kaikesta muokataan mahdollisimman ehjää oman elämän kertomusta. Ihan kuin kaikella olisi jokin merkitys ja tarkoitus. Ehkä nykyinen heräävä porinostalgiani liittyy johonkin tällaiseen. Pitää käydä tarkentamassa muistikuvia. Samalla huomaa, että kolmessa- neljässäkymmenessä vuodessa jokin muuttuu vääjäämättä. Ei enää löydä kaikkea ja kaikkialle. On myönnettävä, että osa tunnesuhteista kiinnittyy sellaiseen, mitä ei enää ole. Sitä suurempi ilo, kun löytyy jotain, joka on edelleen olemassa, muistoissa ja nykyhetkessä.
Syyslomalla Porissa 23-25. lokakuuta -23.
Preiviikinlahti – kalaranta
Reposaari
Kallo
Taidetta (= sama mustavalkoisena)
Yyteri
