Kevät. Valoa, iloa, toivoa, odotusta, uuden alkua ja untuvainen pikkutipu. Toisaalta, on keväisin käyttöä pessimistinkin vahvuuksille. Pitää kestää pettymyksiä. Sulavan lumen alta paljastuu sellaistakin, minkä olisi suonut katoavan armollisten hankien alle. Mutta ei, kevään valo on armotonta ja korostaa ikävästi kaikenlaisia talven aikana entisestään rujoutuneita yksityiskohtia. Takatalvet kiusaavat. Kiusasivat erityisesti tänä keväänä. Optimisti vie lumilapiot varastoon kerta toisensa jälkeen ja kaivaa ne esille kerta toisensa jälkeen kun aamu paljastaa lumeen hautautuneen pihamaan. Pessimistin kola on paraatipaikalla vielä heinäkuussakin, kun tuleehan se lumi sieltä ennen pitkää kuitenkin. Olin monien muiden lailla pariinkin otteeseen hädissäni pihan lintujen puolesta, kun toiveikas kevätoptimismin puuska oli tyhjentänyt linnunsiemenet ja talipötköt kauppojen hyllyiltä, vaikka lumipyry peitti lintulaudat viistoistasenttisen lumikinoksen alle. Taas ja sitten vielä uudestaan. Kevät meni ja tuli harvinaisen monesti ja voimallisesti tänä vuonna.
Kevättalvi
Alussa projekti etenee vielä ihan kivasti ja monet muuttolinnut ovat jopa huomattavan aikaisessa. Punarintoja tulee pihalle jo maaliskuussa. Semmoisetkin lintuharvinaisuudet kuin töyhtötiainen ja hömötiainen viihtyvät lintulaudalla koko talven. Ensiksi mainittu enemmän ja toinen huomattavasti vähemmän. Hömöä ja töyhtöä lukuunottamatta edellisen talven meininki jatkui talvikaudella 23/24 entisellään. Vähänlaisesti lajeja ja yksilömäärät pieniä nytkin, poikkeuksena taas kerran runsaat keltasirkkuparvet sekä keväämmällä järripeipot.
Lämmin ja keväinen aprilli
Takatalvi
Voisiko lintulaudat jo viedä kesäteloilleen, kysyn. Siihen pettymysten koulima ääni sisälläni toppuuttelee, että äläpä vielä ja sitten se pääsee sanomaan, että mitä minä sanoin. On huhtikuun neljäs ja takatalvi.
Kevät
Tämä on tunnetusti keikkuva vuodenaika, joten kyllä sitä pienet takaiskut kestetään. Linnutkin kestävät, kun jostain saadaan kaivettua ruokatäydennystä lintulaudoille. Huhtikuun puolenvälin korvilla uusi lumi sulaa, vähän vanhakin. Leväsessä lentää uiveloja!
Kevätkävelyllä taidemetsässä
Takatakatalvi
Huhtikuun yhdeksästoista ja taas mennään. Ekat västäräkit loikkivat lumihangessa ihmeissään. Tällä kertaa kauppojen hyllyjä pitää koluta oikein tosissaan eikä silti ole kummoinenkaan linnunruokasaalis auton takakontissa. Kun kauppojen varastot lopulta täyttyvät, alkaa taas kevät koittaa. Taitaa olla takatalvisia linnunruokia vieläkin monissa kaupoissa jäljellä kun tätä kirjoitan hellesyyskuussa -24. Takakesä?
Orava-akrobatiaa
Uusia muuttajia lumessa
Onnettomuutta onnessa
Kerrankos sitä sattuu kohdalle sääksen syöksy ison kalan kimppuun lentoonlähtöineen kaikkineen. Hyvällä hollilla ollaan ja kamera teleoptiikoineen täydessä valmiudessa. Seuraan sarjatulella raskaasti liikkeelle lähtevää petolintua. Heti tulee tuntuma, että ei taida tarkennusautomatiikka oikein pysyä perässä. Suttua tuli! Jos ei olisi tullut, olisi pari ihan komeaa ruutua saatu saaliiksi. Editointi vahvistaa ennakkoarvailun oikeaksi. Ainoastaan viimeisessä sarjassa on teräviä kuvia ja ne on otettu loittonevasta petolinnun perseestä. Voihan perse!
Oikeastaan kuvasin alunperin kuikkaa muina henkilöinä, kun kalastustapahtuma osui sitten siihen taka-alalle.
Kevät ja kesä?
Mitenkä niille kävi? Kyllä ne sieltä lopulta tulivat!