Kartta: Maanmittauslaitos/karttapaikka
Maisema alkaa muuttua koko ajan jylhemmäksi, jos suuntaa veneineen eteläiseltä Suur-Saimaalta luoteeseen, kohti Yövettä. Syväväylältä ei tarvitse tehdä kuin pieni sivukoukkaus päästäkseen Saimaan ehkä mystisimpään kohteeseen, Astuvansalmeen ja kalliomaalauksille. Kalliomaalauksille on veneellä helppo tulla. Käyntilaituri on aivan lähellä maalauksia, ja vesiltä lähestyvä näkee vielä bonuksena jotain, mitä maista käsin ei voi täysin hahmottaa, nimittäin kallion päädyssä erottuvat massiiviset ihmiskasvot. Ehkä tämä kalliojumalan hahmo alunperin saikin muinaiset kalliotaiteilijat valitsemaan Astuvansalmen paikaksi maalauksilleen. Osa muinaisten maalausten kiehtovuutta on juuri niiden arvoituksellisuus. Kukaan ei voi täysin varmasti tietää, miksi kuvia on tehty ja mikä niiden merkitys on tekijöilleen ollut. Erilaisia teorioita aiheesta on toki olemassa. Jos haluaa perustietoa maalauksia taustoittavasta muinaisesta maailmankuvasta, kannattaa tutustua esim. Risto Pulkkisen teokseen Suomalainen kansanusko.
Astuvansalmen maalauskokonaisuus on ainutlaatuinen pohjoismaiden mittakaavassa. Kalliosta on löydetty ainakin 65 kuvaa. Ne lienevät 5000-6000 vuotta vanhoja. Kuvien luojat ovat kaiketi kuuluneet shamanistiseen yhteisöön, jossa tietyillä eläimillä, tässä tapauksessa hirvellä, on ollut totemistinen merkitys. Hirviaiheiden yleisyyttä itäisen Suomen järvialueiden maalauksissa onkin tulkittu niin, että itäiset muinaissuomalaiset olisivat kuuluneet hirviklaaneihin, kun taas lännempänä olisi samaistuttu karhuun. Oli miten oli, hirvi esiintyy näyttävästi Astuvansalmen kallioilla.
Maalauksissa on lisäksi paljon ihmishahmoja, joista monet on tulkittu shamaaneiksi. Shamaani on usein kuvattu sarvipäisenä, eläinhahmoisen apuhenkensä kanssa. Apuhenki on varsin usein käärme tai kala, jonka hahmossa transsiin vaipununeen shamaanin on uskottu tehneen vainajalamatkoja.
Astuvansalmi tekee minuun suuren vaikutuksen joka kerta, kun käyn paikalla. Siellä tuntee voimakkaasti olevansa jonkin äärellä ilman, että oikein osaa määritellä, minkä äärellä. Laittaa vähintään miettimään, että minkä äärellä kanssaihmiseni joskus muinoin, 5000-6000 vuotta sitten, on kokenut olevansa, kun hän on painanut väriaineeseen kastetun kätensä kallioon. Kädenjälki erottuu kalliosta niin selkeästi, että se voisi olla peräisin eiliseltä tai toissaviikkoiselta metsästysreissulta. Tai venereissulta.
