Vene

Venesuhde

Jokaisella veneen omistajalla on suhde veneeseensä, venesuhde. Niitä on monenlaisia. Joillekin se on hyvin käytännöllinen. Vene on väline tehdä jotain välttämätöntä, kuten siirtyä paikkaan, jonne ei pääse helpommallakaan konstilla. Toki vene voi olla väline monella muullakin tapaa, esimerkiksi statussymbolina, merkkinä johonkin yhteiskunta- tai tuloluokkaan kuulumisesta tai johonkin elämäntapaan liittymisestä. Joskus vene kuuluu elimellisenä osana jonakin olemiseen. ”Kumne paat silt jäi?” kysytään Raumalla, kun kuullaan suruviesti kanssakulkijan poismenosta.

Purjehtijat kuvaavat venesuhdettaan monesti sanomalla, että kun olet matkalla, olet jo perillä. Päämäärä on jo saavutettu kun on saatu purjeet ylös  ja moottorin ääni hiljenee. Purjehdus voi alkaa. Ymmärrän tämän hyvin, vaikka en purjehtija  olekaan.

Venesuhdettaan voi pohtia myös ns. rassaus/veneily-suhdeluvun kautta. Suhdeluku kuvaa veneen rakentamiseen, laittoon ja tuunaamiseen kuluvaa aikaa suhteessa siihen aikaan, mikä vietetään varsinaisesti veneillessä ja vesillä ollessa. Osalla painopiste on selkeästi rassauksen puolella, eikä siinä mitään: veneen kanssa turaaminen on oiva harrastus, enkä itsekään hevillä anna laittohommia kenenkään muun tehtäväksi. Itse rassaamalla veneeseen syntyy ikään kuin henkilökohtaisempi suhde, ja voin vain arvailla, miltä tuntuu niistä, jotka rakentavat veneensä itse alusta alkaen. Olen joskus jututtanut komean ja valtavan kokoisen veneen omistajaa, joka kertoi projektin alkaneen siitä kun hän valikoi ja kaatoi puut metsästä veneen runkoa varten..

Veneilijän vapaus

Omassa venesuhteesani tärkeää on illuusio vapaudesta. Vene symboloi vapautta ainakin kahdessa merkityksessä. Ensinnäkin vene mahdollistaa vapaan liikkumisen vesistöissä. Toki on rajoituksia: on huomioitava herkkä saaristoluonto, muut vesilläliikkujat, seurattava sekä vesiteiden sääntöjä että terveen järjen ääntä, mutta siltikin esim. Saimaalla veneilevä voi yleensä tuntea olevansa vapaa menemään ja tulemaan mielensä mukaan. Toiseksi, veneessä olemiseen assosioituu vahvasti vapaalla oleminen. Kun on veneessä ja vesillä, ei ole töissä, koskaan. Ympäristö on eri. Maailma on eri. Mökkeilyssä on paljon samaa ideaa, mutta minusta tuntuu, että veneillessä efekti on vielä voimakkaampi. Kun vene irtoaa laiturista, tulee kokemus, että irtoaa myös työhön ja velvollisuuksiin liittyvistä lainalaisuuksista. Toki laituriin on aina palattava. Vuorotteluvapaalla ei vain niin usein ja nopeasti..

Ensimmäinen oma veneeni oli 20 hv perämoottorilla varustettu Terhi 6020 avovene, jonka hankin v. 1999. Sillä tehtiin jo melko pitkiä reissuja oivallettuani, miten mahtava retkisatamaverkosto Saimaalla on. Teltta, retkikeittiö ja bensakanistereja mukaan ja matka Lappeenrannasta Linnansaaren kansallispuistoon saattoi alkaa. Oikea matkavene meille hankittiin vasta v. 2012, ja sen tarinan kerron lyhyesti seuraavassa.

Kuutti

Kuutti on n. vuonna 1987 valmistunut, 9 metriä pitkä uppoumarunkoinen täysin katettu matkavene. Merkiltään ja malliltaan se on Norppa 9 TK, joita tehtiin aikoinaan Lappeenrannassa Pauniahon veneveistämöllä monenlaisiin valmiusasteisiin. Useat Norpat ovat omistajiensa itse loppuun rakentamia ja viimeistelemiä, seurauksena se, että niitä on liikkeellä melko monennäköisinä versioina. Kuuttikin on muuttanut muotoaan ja ulkonäköään monta kertaa elinkaarensa aikana. Voin rehellisesti sanoa, että tätä venettä on rassattu ja laitettu hartaudella ennen meille tuloa ja sen jälkeen!

Kuutti saapui Saimaalle auton kyydissä kesäkuussa 2012. Muuttopäivä oli sateinen, ja samaa voi sanoa koko kesästä. Sateesta huolimatta vene oli ahkerassa käytössä.

Veneen tekniikka toimi hyvin, mutta jotenkin alkoi tuntua, että vesi ei tahdo pysyä sillä puolella venettä kuin pitäisi. Syksyllä vene oli kuin pesusieni: vettä tihkui joka paikasta..

Jotain piti siis tehdä. Hädän ollessa suurin, apukin löytyi onneksi läheltä. Kuutille oli helmikuusta alkaen tilaa Pauniahon veneveistämön lämpimässä hallissa …

Pesusieni pääsi kuivumaan, ja kun aloin purkaa kostuneita puurakenteita järkytys oli melkoinen. Mätää siellä…

.. lahoa tuolla ..

.. ja höttöä täällä. Vesi oli päässyt sisään kun veneen kansissa ei ollut tarpeeksi tippanokkaa ja varsinkin hytin kulma- ja saumakohdissa olevien pystyrimojen yläpääät uittivat valuvaa sadevettä kansilta vanerisiin rakenteisiin. Tästä ei tullutkaan ihan vain pientä pintaremonttia!

Kaikki lahonnut ja höttöytynyt poistettiin.

Hyttiosat piti paikata ja kansirakenteita leventää..

Samalla syntyi kattoluukku etuhyttiin.

Lasikuitua pintaan..

Topparia vielä päälle sekä muutamia muita pikkuhommia….

.. ja Kuutti oli valmis vesille muodonmuutoksen kokeneena.

Vanhassa veneessä on joka telakointikaudelle jotain laitettavaa, ja jos ei tarvitse korjata vanhaa voi asentaa uutta, kuten kaasu-uunilieden, lämminvesivaraajan, kaikuluotaimen, aurinkopaneelin, maasähköt, VHF-puhelimen …

Tässä Kuutti on veneilykauden 2017 hahmossaan. Veneessä alkaa olla kaikki, mitä tarvitaan, jotta 3-4 henkeä tekee sillä mukavasti pitkiäkin (2-3 vk) reissuja. Sen kanssa pärjää hyvin myös yksin, kunhan tuntee veneen ominaisuudet ja rajoitukset satamamanööveerauksessa. Hätäiselle uppoumarunkoinen ei sovi. Veneelle sopiva matkanopeus on yleensä 6 solmun tuntumassa, mikä tarkoittaa sitä, että hyväkuntoinen juoksija painelee Kuutista kevyesti ohi ja maratonin ME-mies Dennis Kimetto piti ennätysjuoksussaan miltei kaksinkertaista matkavauhtia. Kummasti se matka kuitenkin Kuutillakin taittuu. Hitauden vastapainona on taloudellisuus. Pienemmällä polttoaineen kulutuksella ei varmaan moni samankokoinen paatti kulje..

Kuutin kyydissä kulkee yleensä kaksi ilmatäytteistä kajakkia. Niillä on mukava koluta kaikenlaisia lahdukoita ja sopukoita, joihin ei isolla veneellä pääse.

Isompaan kajakkiin mahtuu mukaan retkikamat niin, että sillä voi tehdä pidempiä reissuja, vaikka yleensä palaankin yöksi Kuuttiin.

Kaiken kaikkiaan Kuutin kone on käynyt veneilykausien 2012-2018 aikana 1330 tuntia, sen kyydissä on ollut n. 50 eri ihmistä ja 12 koiraa ja siinä on yövytty yli 300 yönä. Pohjoisin piste, jossa sillä on käyty on Lieksa Pielisen rannalla. Voiko vesillä oloon tympääntyä? En tiedä, mutta itse en ole kyllästymispistettä toistaiseksi kohdannut!

Marjukka

Olen läpikotaisin höyrähtänyt Saimaalla veneilyyn. Vesillä olo antaa minulle jotain sellaista selittämätöntä ja sanoin kuvaamatonta, mitä en koe mistään muusta saavani. Vietän vesillä yksin ja yhdessä muiden kanssa vähintäänkin sen maksimiajan, joka on mahdollista ja kohtuullista.

Kun vesillä tulee vietettyä aikaa, alkaa aina välillä pohtia välinepuolen, eli veneen, toimivuutta omiin tarpeisiin peilattuna. Aloin laatia mielessäni listaa.

Ihanteellisen veneen tulee olla/sisältää seuraavaa:

• lujitemuovinen uppoumarunko, akselivetoinen (kevyt, taloudellinen ja helppohuoltoinen, kulkee pienellä koneteholla: tämä on tärkeää koska ajamme todella paljon)
• ympäristöystävällinen
• täysin katettu hyttirakenne (en halua touhuta telttakatteiden kanssa)
• mahdollisuus ajaa ulkoa ja täysin säältä suojassa sisältä = kaksi ohjauspistettä
• lämmin painevesi, tilava sisä-wc ja suihku, mahdollisesti sauna (peseytymismahdollisuutta kaipaa eniten kaupunkisatamissa, joissa pesutilojen kapasiteetti ja siisteys ei useinkaan ole missään suhteessa käyttäjien määrään)
• isot vesi-, polttoaine- ja  septisäiliöt (säiliöiden tyhjennys- ja täydennysmahdollisuutta ei aina ole ihan lähellä)
• kunnollinen pentteri kaasu-uuneineen ja liesineen sekä tarpeeksi iso jääkaappi (teemme ahkerasti ruokaa veneessä)
• avara ja suojaisa oleskelutila, josta on hyvä näkyvyys ulos (veneestä on mukava nähdä ulkomaailmaa muualtakin kuin ohjauspisteestä ja olisi myös kiva viettää aikaa hieman isommankin seurueen kanssa niin, että kaikki mahtuvat yhtä aikaa samaan tilaan)
• kansitilaa ulkona oleilua varten + mukaan pitäisi mahtua kajakki
• uimataso
• keula hiekkarantaan, perä ankkuriin-kiinnityksen tulee onnistua, joten veneessä on oltava kunnollinen kölirauta (suojaisissa hiekkarantaisissa retkisatamissa tämä on oivallinen ja joskus ainut mahdollinen rantautumistapa)
• riittävä akku-ja aurinkopaneelikapasiteetti, maasähkö, (veneillessä tarvitaan paljon sähköä ja on kurjaa, jos sen loppuminen uhkaa vähän väliä)
• kohtuullinen melutaso
• tehokas ja varmatoiminen lämmitys
• hyvät ja rauhalliset makuutilat vähintään neljälle ja lisäksi mahdollisuus majoittaa tilapäisemmin vielä pari ihmistä lisää
• tarpeeksi säilytystilaa vaatteille, tavaroille, työkaluille, kuvauskalustolle …
• vakaa, kulkeminen maista veneeseen, veneestä maihin turvallista
• helpohko pääsy huoltokohteille, helpohko huollettava
• hyvä kunto, kohtuullinen / halpa hinta (kaikki on suhteellista, mutta max. budjetti on 50 000)
• sillä pitää päästä (melkein) kaikkialle Vuoksen vesistössä (mahtuu retki- ja palvelusatamiin, korkeus ei saa estää pääsyä Luonterille, Heinäveden reitille, Riistaveden reitille, Pieliselle jne..) = max. 12 m pituus, ei yli 1,20 m syväys, ei purjetta eikä mastoa ..
• veneen tulee olle yksin hallittavissa = rantautumisten ja lähtöjen pitää onnistua yksin vähintään normaaliolosuhteissa, eli keulapotkuri ois kiva lisäämään akselivetoisen ketteryyttä + poijuun kiinnittymisen ja irroittautumisen pitää onnistua ohjauspisteeltä ja kulun ohjauspisteeltä keulaan ynnä laiturille pitää olla sujuvaa
• nostoa ja laskua varten oma satamatraileri
• klassinen ja sopusuhtainen ulkomuoto
• selviytyy turvallisesti (melkein) kaikista olosuhteista Saimaalla ja tarvittaessa voi lähteä myös merelle

Tällaisen listan laadinta enteilee tietysti täysimittaisen venekuumeen nousemista ja niinpä käytettyjen veneiden kyttääminen eskaloitui nextille levelille viimeistään keväällä 2017. Halusimme tavallaan myös kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa norppaveneen jälkeen, mutta on pakko myöntää, että listalla oli paljon asioita, jotka on Norppa-ysissä koettu toimiviksi. Hieman lisää tilaa ja vakautta Norppa-ysiin verrattuna ja, ”rumputremoloa”, ihanneveneeksemme osoittautuu Norppa-10!

Kesti vielä aikansa, ennen kuin idea oli jalostunut toiminnaksi ja sopiva vaihtoehto käytettyjen tarjonnasta löydetty. Kaupat Marjukasta tehtiin keväällä 2019, ja tätä kirjoitettaessa takana on ensimmäinen kausi uudella veneellä. Marjukka oli sitten vähän enemmänkin kuin ”sopiva”. Ensivaikutelma veneestä oli miltei tyrmäävä. Niin siisti ja hyväkuntoinen ja varusteltu se oli ja olemme olleet hyvin tyytyväisiä ensimmäisen purjehduskauden kokemusten perusteella. Jälkiviisaana lisäänkin alkuperäiselle listalle vielä seuraavat asiat otsikolla ”ilman näitä(kin) olisi vaikeaa tulla toimeen”:

• autopilotti (en osannut kaivata kun moisesta ei ollut kokemusta, mutta hirmu kätevä suunnanpitäjä se on – käytössä suurimman osan ajasta)
• sähkö-wc + valtava septitankki (140-l, vähintäänkin riittävä!)
• keulapotkurin kaverina ohjailupotkuri myös takana (lisää ketteryyttä huomattavasti, koska akselivetoinen ei ohjaudu peruuttaessa peräsimen avulla kummoisestikaan)

Saunaa Marjukassa ei ole, ja muutamia asioita olen laittanut ja fiksaillut omaan mieleen sattuvaisemmiksi, mutta kokonaisuudessaan: todella tyytyväisiä ollaan!

Ja sitten kuvia:

 

Marjukka pähkinänkuoressa:

• Norppa 10-TK, valmistusvuosi 2004
• Pituus 10,4 m, leveys 3,5 m, syväys 0,9 m, paino 3500 kg
• Moottori: Volvo Penta D-2 55
• isolla wc:llä (ei saunaa) varustettu malli
• keula- ja peräpotkurit
• Raymarinen alkuperäiset (mutta edelleen toimivat) karttaplotterit, kaiku, loki ja autopilotti
• Wallas-diesel-lämmitin
• teak-kansi
• tuulilasi yläohjaamossa
• aurinkopaneelit, maasähkö