Kartta: Maanmittauslaitos/karttapaikka
Kaupunki, kylä, saari
Omassa mielessäni matka Pieliselle alkaa Pielisjoen suulta, Joensuusta, ja päättyy samaan paikkaan. Tälle matkalle osuvat kaikki elementit, jotka viehättävät minua veneilyssä. Niihin kuuluu kaupunki, jossa on tarjolla kaupungin palvelut, houkutukset ja tapahtumat. Joensuuhun pitää yrittää osua heinäkuun puolivälin tietämissä, koska silloin siellä juhlitaan Ilosaarirockia, jossa rytmimusiikin ystävälle aukeaa auvo ja taivas: lähes tauotonta keikkojen ilotulitusta kolme päivää yhteen putkeen!
Täysin toisenlainen maailma avautuu, kun Ilosaaripileiden jälkeen jatketaan matkaa Pielisjokea ylöspäin, kohti kyliä, saaria, järvenselkiä, vaaramaisemia ja hiljaisuutta. Joki itsessään on jo kokemus sinänsä. Välillä se levenee järvimäiseksi suvannoksi ja välillä mutkittelee vuolaana virtana. Sulutukset (Joensuu, Kuurna, Kaltimo) tuovat oman piristyksensä matkantekoon. Jakokosken museokanavalla on hyvä yöpyä ja jaloitella ja Enossa piipahtaa kauppareissulla. Ks. kartta.
Enon jälkeen ollaankin jo Pielisjärven vedenkorkeuksissa. Nousua on Saimaalta ja Joensuusta tehty n. 18 metriä ylöspäin. Virtaus tuntuu voimakkaana vielä Uimaharjulla ja Ahvenisessa, mutta niiden jälkeen tulevat näkyviin Pielisen selät ja Kolin kansallismaisemat, jotka ovat järveltä päin katsottuna eri tavalla jylhät kuin vaikkapa Ukko-Kolin huipulta järvelle päin katsottuna. Ks. kartta.
Maisemat todella ovat huimaavat. Lännessä jonona Kolin mahtavat huiput, järvenselällä harjusaarten viiva ja idässä hieman leppeämpi rantaviiva, jossa isompien saarten ryhmän takana on omalla harjullaan Vuonislahden kylä. Kaikissa kannattaa käydä, mutta järjestyksen voi valita. Suunnatako Kolin satamaan, josta pääsee patikoimaan Ukko-Kolille, harjusaarten retkisatamiin, joissa voi nauttia luonnonrauhasta, vai Vuonislahdelle, ja Paateriin, jossa on Eeva Ryynäsen vaikuttava taiteilijakoti. Ks. kartta.
Oman matkani kääntöpiste on yleensä ollut Lieksa, vaikka Pielisellä olisi vielä paljon enemmänkin koettavaa. Aikataululliset syyt eivät vaan ole antaneet periksi pidemmälle kiertomatkalle yhtä kertaa lukuunottamatta. Lieksassa ollaan taas isomman taajaman mahdolllisuuksien äärellä. Juuri tässä piilee yksi matkaveneilyn viehätyksistä. Voi valita ja vaihtaa ikään kuin maailmasta toiseen. Eilen kaupungin hulinassa, tänään kajakkiretkellä luonnonrauhassa. Mitäköhän sitä tekisi huomenna?
