26.7. 2015 klo 6.40 irrotin Kuutin köydet Joensuun Jokiaseman laiturista ja lähdin ajamaan kohti etelää. Takana oli Ilosaarirock-viikonloppu ja sen jälkeen vielä viikon mittainen kierros Pielisellä. Edessä olisi leppoisa paluumatka kohti kotimaisemia, jonka alkua hienoisesti varjosti sääennusteen lupaama voimistuva tuuli iltapäivälle. Päivän määränpäänä oli Savonranta ja se tarkoitti puolestaa sitä, että loppumatkalle osuisi Paasselkä aaltoineen. Avoimen ja suojattoman meteoriittimontun ylitys kovassa tuulessa ei vaikuttanut houkuttelevalta, joten päätin startata liikkeelle ajoissa, vaikka moinen herätys otti kesäloman rytmiin tottuneelle koville. Pielisreissulla oli ollut kyydissä nuorisolaisia, joiden vuorokausirytmi oli vielä entisestään myöhäistänyt omaanikin. Matka sujui hiljakseen voimistuvasta tuulesta huolimatta mainiosti ja olin jo huokaisemassa Paasselänkin suhteen helpotuksesta, kunnes aloin lähestyä selän länsireunan saaria. Tuuli pakkasi aallokkoa kohti suppilomaisesti kapenevaa ja madaltuvaa saarten reunustamaa väylää ja äkkiä laineet kasvoivat pelottavan suuriksi ja hankalan suuntaisiksi. Varotoimista huolimatta kaikki irtonainen alkoi velloa pitkin poikin veneen sisätiloja. Samalla jouduin tarkentamaan käsitystäni siitä, mikä veneessäni on irtonaista, kun esimerkiksi uuni ja jääkaappi olivat väkisin liittymässä tähän joukkoon. Oli alettava luovia niin, että isoimmat aallot tulisi otettua suotuisammasta suunnasta veneen kasassa pysymisen suhteen ja pienempien aikana taas yritettävä säilyttää järkevä kurssi määränpään suhteen. Lopulta saaristo alkoi taittaa aallokkoa pienemmäksi ja Savonrannan suojaisaan vieraslaituriin kiiinnittyessä oli jo vaikeaa uskoa, millaiset olosuhteet vallitsivat vain muutaman mailin ja minuutin päässä. Ihmisen muisti toimii suurin piirtein niin, että elämäntarinaamme kirjoittava mielen osa taltio kaiken tunteita herättävän erityisen elävästi, ja niin sekä Savonranta että Paasselkä piirtyivät ikuisesti osaksi omaa elämänviivaani.
Kartat: Maanmittauslaitos/Karttapaikka
Savonranta assosioituu mielessäni vahvasti Paasselkään ja siihen, että ollaan lähdössä Pohjois-Karjalaan tai palaamassa sieltä. Vaikka ylittäisikin Paasselkää hyvän sään aikaan, jotain jylhää ja kunnioitusta herättävää siinä on. Ei ole vaikeaa kuvitella, millaiset voimat siellä saattavat tuulten yltyessä päästä valloilleen. Ilmankos saarettomaan selkään liittyy jos jonkinlaisia tarinoita ja kokemuksia. Savonrannan kirkonkylä on puolestaan suojaisuudessaan ja idyllisyydessään kaiken tämän vastakohta – myrskyiltä piilossa oleva turvasatama. Sinne on aina mukava rantautua.
