Ja niinhän siinä sitten kävi, että marraskuu, viimeinen syyskuukausi, toi mukanaan loppusyksyn kelit ja joulukuu, ensimmäinen talvikuukausi pakkasen, lumen ja jään. Klikkiotsikon oikeuttava draaman poikanen piilee siinä, että vanhan normaalin toistuminen jotenkin yllättää, kun on jo tottunut uuteen normaaliin, viipyilevään talven tuloon. Välillä siihenkin, että perinteinen talvi on pysynyt piilossa kokonaan myös täällä eteläkarjalaisessa mannerilmastossa. Siperia ei enää opeta laittamalla ihmispolot hytisemään jäätävässä huurteessa, paitsi että tänä talvena taas opettaa. Savitaipaleen Kärnäkosken joulukuiset talvimaisemat olivat hyydyttää kuvaajan pakkaseen vielä tottumattoman ruumiin ja mielen. Yleistän omassa klikkiotsikossani yksityisen kokemuksen yleiseksi, kuten usein on tapana. Siksi on hyvä huomauttaa, että joulukuu -21 todella oli Suomessa 2-6 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja kylmempi. Zoomataanpas luupin alle koko planeetta: joulukuu -21 oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Mitä opimme tästä?
Täysin henkilökohtainen kokemukseni on, että 2021 oli mittaushistorian parhaita pihlajanmarjavuosia. Puissa roikkuu kaikenlaista värikästä.
Marraskuu
Taivaallisia
Maanpäällisiä
Déjà-vu
Kaislikossa suhisee
Maalla asumisen ihanuutta: astu ulos ovestasi ja havaitse neljä tikkalajia 10 minuutissa (palokärjen ääni ei taltioitunut muualle kuin uusiin hermosolukytkentöihin muutamilla aivoalueilla omassa pääkopassa)
Marjan metsästäjät
Talvea päin
Joulukuu
Puiden väritys
Joulukuu – talvikuu
Virtaava vesi ei jäädy – kaikki muu!
0 comments on “Jäätävä sääilmiö yllätti taipalsaarelaiset: ”Käykö tässä taas näin?””