”Sienet ovat ottaneet revanssin viime vuodesta. Tämän vuoden sienikausi on lähtenyt hienosti käyntiin, ja lajimäärät ovat huomattavia.
Näin arvioi Luonnontieteellisen keskusmuseon biologi, suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff.
– Viime syksy oli sienisadolle katastrofaalinen. Vuosikymmeniin ei ole nähty yhtä huonoa satoa. Nyt tilanne näyttää hyvältä.”
YLEn verkkosivu 18.8. 2023
Todellakin, sieniä puskee esiin joka paikasta omissa syksyisissä retkeilymaastoissa, so. eteläisen Suur-Saimaan saarissa. Sieniä on kivikkoisilla rannoilla, sorapoluilla, nuotiopohjissa, ynnä toki myös paikoissa, joissa sieniä on tottunut ennenkin näkemään. Oma sienituntemukseni on sangen vaatimatonta tasoa. Tunnen sentään suppilovahveron, ja niitäkin on tänä syksynä aivan ennennäkemättömissä sijainneissa. Ajattelin valokuvata sieniä nyt kun niitä on. Otteeni on melko puhtaasti esteettinen, eli kuvaan jos näyttää kivalta, en niinkään harvinaisuuden tms. motivoimana. Tässä olis nyt, saaristosienejä. Mausteena satunnaista muuta.
Sitten jotain täysin erilaista. No ei, aika samanlaista, oikeastaan.
Puuttuva palanen
Kävipä niin, että löysin muistikortilta ennen löytymättömiä kuvia. Ne on otettu yhden ja saman syksyisen päivän aikana Ilkonsaaressa ja melontareissulla jostain siitä läheltä. Aamupäivällä tienoo oli sankan sumun peittämä ja iltapäivällä, kelin kirkastuttua, kävin melomassa Iso-Vitsain ympäri ja poikkesin paluumatkalla verryttelemässä jäseniäni jossain Karksaarenrivin tai Tupaluotojen saariston saaressa. Paikan tunnistaa rantakivikossa pystyssä seisovasta tukista. Joitain sumuisia kuvia on jo edellisessä kokoelmassa, olivat eri muistikortilla. Loput 9.9. kuvat tulevat sitten tässä.
0 comments on “Pieniä sieviä sieniä”