Nörttilegoja

Marraskuussa vuorotteluvapaaprojektini alkoi olla siinä pisteessä, että kertynyttä materiaalia piti viimeinkin alkaa jalostaa julkaistavaan muotoon. Olin jo aikaa sitten suunnitellut blogin tekemistä sillä ajatuksella, että siihen voisi laittaa vuosien varrella syntynyttä sekä vuorotteluvapaan aikana kuvattua materiaalia. Muoto alkoi hahmottua sellaiseksi, että julkaisussa olisi erillisiä teemasivuja ja päiväkirjamaisia etusivuartikkeleja. Kuvia ja videoita tulisi paljon ja kantavana teemana olisi Saimaa, koska se sitoo vähintään löyhästi yhteen n. 90 % siitä, mitä minulla olisi julkaistavana. Aloitin blogiprojektin teemasivujen rakentamisella.

Olin alkanut kuvata videomateriaalini 4K-tarkkuudella kesästä alkaen. Siitä näyttäisi olevan huomattavasti hyötyä paljon vedenpintaa ja taivasta sisältävien kohteiden esittämisessä, vaikka materiaali päätyisikin lopulta ”vain” HD-tasoisena julkaistavaksi. Arvelinkin, että vanha editointikoneeni olisi vaikeuksissa 4K-kuvan kanssa ja jonkinlainen päivitysoperaatio olisi paikallaan. No, kokeilemallahan se selviäisi! Kaappasin editointiohjelmaan yhden n. puolen minuutin mittaisen 4K-klipin ja pistin sen ilman ensimmäistäkään editointitoimenpidettä pyörimään monitoriruudussa. Kone kaatui alle kymmenessä sekunnissa. Uusi kokeilu ja sama tulos. Alkoi näyttää siltä, että vanha, kolme vuotta sitten ihan kohtuutehoisista komponenteista rakennettu koneeni ei tästä tekohengityksellä selviäisi, vaan tarvittaisiin kokonaan uusi keskusyksikkö.

En seuraa tietokonetekniikan kehitystä aktiivisesti. Olen todennut, että kun uuden koneen kasaaminen tulee ajankohtaiseksi, netissä on paljon sivustoja ja keskustelupalstoja, joiden avulla pääsee aika nopeasti perille siitä, missä mennään ja mitkä ovat hinta-laatusuhteeltaan parhaita komponentteja. Tätä taktiikkaa noudattaen toimin tälläkin kertaa ja päädyin rakentamaan uuden koneen AMD-prosessorin ympärille noin kolmen koneen Intel-kauden jälkeen. AMD:n Ryzenit vaikuttivat testien mukaan olevan oikein toimivia kuvankäsittelyssä ja editoinnissa. Mikään muu ei omassa käytössäni vaadi koneelta perusominaisuuksia enempää, mutta videoeditoinnissa tehontarvetta ei rajoita kuin budjetti.

Lopulta vanhasta koneestani ei siirtynyt uuteen kokoonpanoon kuin virtalähde, teratavun vetoinen vanhan liiton kovalevy datavarastoksi, sekä näytönohjain, joka on tietysti uuden kokoonpanon heikoin lenkki, mutta sai jäädä odottamaan maksukyvyn paranemista. Uusia palikoita ovat Ryzen 1700-prosessori, 32 Gt pikkuisen perustasoa nopeampaa DDR-4-muistia, puoliterainen M2-palikka järjestelmä- ja ohjelmamuistiksi sekä teratavun verran SATA-SSD-muistia datalle. Kokonaisuuden kruunaa nestejäähdytys, kun en halunnut mitään maailmanlopun tuulimyllyä seisomaan keskelle emolevyä. Jäähdytystehoa on hyvä olla, kun viimeistään videon renderöintivaiheessa koneen kaikki tehot ovat pelissä ja komponentit käyvät kuumina.

Posti toi palikat. Pääsee taas leikkimään nörttilegoilla! Pieniksi ovat käyneet varsinkin massamuistit entisaikojen PATA-verkonpainoihin verrattuna.

Ei ole kotelossa ahdasta. Piuhoitus ja jäähy tosin puuttuvat vielä..

Rauta on valmiina. Kehitystä on tapahtunut koteloissakin verrattuna vanhan koneen boksiin. Piuhat saa siististi nippuun ja piiloon niille suunniteltuihin kanaviin. Tässä kotelomallissa ei oo paikkaa DVD-tms. 5,25 -tuuman asemille, mutta en sellaisia kaipaakaan. Kohta seuraa jännittävin osa, eli mitä tapahtuu, kun laittaa virrat päälle ensimmäisen kerran..

Händelin Halleluja sopisi tähän taustamusaksi. Värkki toimii, eikä nouse minkäänväristä savua mistään!

Ja ennen kaikkea: 4K taittuu Premiere Pro:ssa ihan hyvin. Ainakin omia tarpeita vastaavasti.