Olen käyttänyt valokuvien arkistoinnissa jo pitkään menetelmää, jossa varastoin kuvat tietokoneelle kuukausikansioihin. Kopioin kansioihin kaikki otetut kuvat yhtään karsimatta niin, että emokansioon tulee kuvat jpg-muodossa ja sen alakansioon kuvat raw-muodossa. Jpg:t palvelevat käytännössä esikatselua, jonka perusteella valitsen kuvat raw-kansioista Lightroom-käsittelyyn. Käsitellyt kuvat puolestaan siirtyvät kuukausikansion alakansioon nimeltä VP (=valitut palat), jonka sisällön kopioin vielä erilliselle levylle, jossa kuvat ovat jälleen kuukausien ja vuosien mukaan jäsenneltynä. Tarpeen mukaan kopioin kuvia valituista paloista erilaisiin teemakansioihin esim. tämän blogin tekemistä varten.
Nyt ajattelin julkaista vuoden 2019 kuvat samalla kuukausijakoisella taktiikalla. Tästä ei tule kovin systemaattinen kokonaisuus, koska joidenkin kuukausien kansio ammottaa tyhjyyttään. Aina ei ole aikaa kuvauskaluston ulkoiluttamiselle ja joskus käy niinkin, että kokonaiseen kuukauteen ei ole kunnollista valoa palkkatöiltä joutavana aikana. Oma työ levittäytyy välillä illoille ja viikonlopuille ja todellakin: valokuvaaminen vaatii valoa, joka maalaa kohteet kelvollisesti. Harmittavan usein vallitseva olosuhde on lonkeronharmaa hämärävalaistus märän, lähes värittömän maiseman yllä. Kai tästäkin pitäisi oppia kaivamaan toimivaa kuvaestetiikkaa. Nyt tahtoo käydä niin, että sormi siirtyy kameran laukaisimelta tietokoneen hiirelle viimeistään marras-joulukuussa.
Tammikuussa 2019 oli kaksi hetkeä, jolloin taivaalla näyttäytyi joko isompi tai pienempi valo yhtä aikaa ulkoilmaan lähteneen valokuvaajan kanssa.
Lunta ja pakkasta oli ihan vanhan ajan malliin niin, että välillä teki itsekin mieli sotkea sää ja ilmasto toisiinsa ja tuudittautua ajatukseen, että eihän tässä mitään hätää ole: meillähän on ihan oikea talvi taas.
Puolimetsän puut natisivat lumitaakan alla. Keväällä sai sahailla pihan puista puoliksi katkenneita, kuivia oksia pois. Osa mäntyjen oksista taipui tiukalle mutkalle murtumatta. Näinhän ne ankarien olosuhteiden käkkäräiset puut syntyvät. Pari oman puutarhan tuntumassa kasvavaa mäntyä muistuttaakin nyt hieman Saimaan saarten rannoilla kasvavia lajitovereitaan.
Upeita! 😍