Kesäkuu

Sukella kesään, täyttymystään vasta odottavaan raikkaaseen vihreyteen. Hengitä ilmaa, jossa on aavistus kevään raakuutta, järvessä pohjavesien viileyttä. Kuuntele lintuja täynnä olevia, laulusta raikuvia metsiä. Vain hetki, kohta ne hiljenevät, sydänkesä tuo rajuilmoiksi taipuvat helteet ja ilma on sakeana voikukan höytyväisiä.

Kesäkuun toisella viikolla olemme Luonterilla. Kaislikkossa hallitsee vielä edellisvuotinen kellanruskea ja lehtien vihreä on vaaleaa. Ukkosrintama kulkee Varteussaaren yli ja viilentää ilmaa hetkeksi.

Rokansaaressa ei ole vielä ruuhkaa. Aalto piirtää hienoon rantahiekkaan ornamenttinsa. Sauna lämpiää ja Umpilammessa veden, ilman ja maan elementit näyttävät sekoittuvan kutsuen sukeltamaan ylösalaiseen maailmaansa, metsän latvuksiin.

Punkaharjulla, puolison suvun kesätiluksilla. Kamerassani on uusi objektiivi, joka saa minut tarkastelemaan maailmaa kiikariperspektiivillä. Olen innoissani. Kesäkuu on jo puolessa välissä.

Vesillä taas. Puumalan pohjoispuolella hurja vyörypilvi heitää Marjukan kansille sellaisen raeryöpyn, että pelkään ikkunoiden hajoavan. Jälkinäytös valoimiöineen on huikea. Ilma viilenee hetkessä kymmenellä asteella. Kun kömmin seuraavana aamuna retkisatamaan ankkuroidusta veneestä ulos huomaan, että utelias norppa nostaa päätään sukelluksiltaan aina vain lähempänä ja lähempänä. Pyydystän norpan kameralla jo toistamiseen vajaan kuukauden sisään! Vekaran uusi silta rakentuu kovaa vauhtia kun vene lipuu sen ali. Lossi kulkee viimeistä kesää. Kohti juhannusta ajaessani kohtaan vielä lokinpoikaset, tiiraluodot, vesilinnut, ruman ankanpoikasen ja uintireissuun lähteneen kauriin.

Jussin jälkeen suunnataan perinteisesti Savonlinnaan. Marjukka saa oman kirjaston kun kontrolli pettää jälleen kirjakaupan alennusmyynnissä. Polttamattomat kokot ovat kesän teema Saimaan rannoilla. Juhannuksesta selvinnyt kaupunkikokko nököttää myös Savonlinnassa. Tele pysyy kuin liimattuna kamerassa. Voi päätellä kuvista.

Olemme menossa Savonlinnasta kohti pohjoista, Heinäveden reitille. Saa nähdä, onko Heinäveden reitin kirous voimassa tänäkin kesänä, kun matkustamme Marjukan kyydissä. Aina ennen on satanut joka päivä, vähintään jonkinlaisen ripsauksen verra.

Ensin Linnansaari ja sitten Oravi. Vaihtelevat sääilmiöt maalaavat taivaan jälleen jokseenkin mystisillä väreillä. Ensimmäisen tuotantokauden linnunpoikaset ilmestyvät joka paikkaan.

Näikö tässä taas käy! Saavumme Kerman vierassatamaan sankassa vesisateessa. Aamu valkenee kuitenkin aurinkoisena ja valoilmiö herättää minut jo varhain. Lähden kameran kanssa aamulenkille. Kiihkeä kasvukausi hoputtaa puita lehtimään niin, että uudet lehdet näyttävät värikkyydessään melkein syksyisiltä. Lintumaailman krooninen myöhästelijä on vasta laulupuuhissa kun muilla on jo poikaset ruokittavana. Punavarpunen näyttää sähkölangallaan vastavalossa ihan keesipunkkarilta.

Heinäveden reitin viimeisen sulun jälkeen kiirehdimme kauan odotettuun määränpäähän. Paimensaari taitaa olla koko perheen yhteinen suosikkikohde. Ramppaamme yhdessä ja erikseen retkisataman ja vanhan maatilan väliä. Lampaita, rappioromantiikkaa, menneisyyden siipien mystistä havinaa.. Sitten kesäkuu on ohi.