Elokuu

Elokuuta riittää viidelle viikonlopulle, joista ensimmäisenä järvimaisemaa on hengitettävä ainoastaan maalta käsin. Loput vietetään veneillen.

Sarviniemi

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna retkeilemme Sarviniemessä. Tuuli aallottaa ison sarven pohjoisrannan näyttävästi. Kuikat hakeutuvat toistensa seuraan ja nuoret västäräkit keikuttelevat pyrstöjään siellä täällä.

Kotiin palattuamme teen vielä kameran kanssa kierroksen läheisessä metsän puolikkaassa, ja törmään kaatunutta lahopuuta tarmokkaasti pöllyttävään palokärkeen. Kesän toinen poikastuotantokausi pitää vielä pihapiirin emolintuja touhukkaina.

Listinki ja Pullikainen

Toisena viikonloppuna lähdemme porukalla veneilemään. Niin tekevät monet muutkin ja retkisatamat täyttyvät veneistä. Perjantain myöhäinen iltapäivä ja sunnuntain varhainen iltapäivä aiheuttavat jonkinlaisen ruuhkantapaisen Lappenrannasta suurelle Saimaalle johtavilla väylillä. Mooottoriveneet suuntaavat enimmäkseen Tullisalmen oikoreitille siinä missä purhjehtijoiden on kierrettävä Päihänniemi.

Pitkään jatkunut lämmin ja kuiva keli alkaa näkyä selvästi Listingissä ja Pullikaisessa. Vesi laskee Saimaassa ja ennenaikainen ruska valtaa saarten kangasmaastot.

Listinki ja Pullikainen

”Seuraavanakin viikonloppuna vene ankkuroituu Listingin tuttuakin tutumpaan hiekkarantaan ja ..” (katkelma teoksesta ”Viikonloppuni murmelina”).

Ruuhonsaari

Koittaa elokuun viimeinen kokonainen viikonloppu, ja mennäänkin vaihteeksi ihan muualle – Ruuhonsaareen.

Kesäloman pitkillä venereissuilla saattoi havaita, että solmun-puolentoista matkanopeuserolla on merkitystä. Tuon verran Marjukka kulkee kovempaa kuin Kuutti ja hämmästyin itsekin monta kertaa huomatessani, että ollaan perillä ”liian aikaisin”, kun taitettiin jotain useasti ennenkin kuljettua etappia. Nopeusero tarkoittaa tässä tapauksessa eroa sellaisessa matkanopeudessa, jonka alus oman perstuntumani mukaan kulkee helposti ja pakottamatta. Eli vene ei joudu hirveästi puskemaan runkonopeuttaan vastaan, perä ei vielä ala liikaa painua ja kyntää vettä, kone käy kohtuullisilla ja taloudellisilla kierroksilla ja melutaso ynnä kaikkinainen tärinä, värinä, natina ja kolina pysyvät kurissa.

Elokuusta alkaen kaikkialle on ehdittävä perjantai-illan ja sunnuntai-iltapäivän rajoittamassa aika- ja matkaikkunassa. Ruuhonsaari on aikaisemmin ollut kantomatkan rajamailla oleva, mutta veneen vaihduttua selkeästi luontevammin viikonlopun aikahorisonttiin sopiva kohde.

Vesi laskee Saimaassa koko ajan, ja ruuhonsaariston saarten väliset kannakset alkavat nousta esille. Pitkästä aikaa pääsee kuivin jaloin saaresta toiseen.

”I did it my way”!

Listinki ja Sataman valot

Elokuu jakaa viimeisen viikonloppunsa syyskuun kanssa, ja on aika juhlia kesäkauden päätöstä. Ennen lauantai-illan bileitä Lappeenrannan satamassa, ehdin käydä nauttimassa vielä yhdestä lämpimästä perjantai-illasta Listingissä. Veneissä on usein laivakoiria, mutta nyt kävi niin, että oli kissoja. Ehkä koirat eivät uskaltaneet näyttäytyä..

Luontoäiti voittaa valaisukilpailun satamassa, vaikka ihmisetkin panevat parastaan.

On vielä kesä mutta kohta on jo syksy.