Lokakuu

Puutarhassa koristeomenapuun pikkuruiset omput pehmenevät sopivasti evääksi lähtöään tekeville rastaille. Puutarhakutsuilla käyvät kaikki perusrastaslajit, syövät puun tyhjäksi ja jättävät hyvästit.

Supersunnuntai, kuudes kymmenettä

Ruska on erityisen komea tänä vuonna. Sääennuste lupaa kerrankin kaunista valoa sunnuntaille (yleensä vain työpäiville), joten olen valmiina ja varustautunut, kun aamu koittaa. Valo saa ruskan niin värikylläiseksi, että en ole uskoa silmiäni. Tutulle maaseutureitille lähtiessäni laitan kameran kuvausvalmiiksi auton etupenkille, enkä turhaan. Menomatkalla Saikkolan pellot ovat täynnä valkoposkihanhia ja lisää hanhenpallukoita laskeutuu koko ajan entisten seuraksi. Annan kameran laulaa vaan, kunnes ohi ajavan pyöräilijän hahmo säikyttää parven toisaalle.

Ei tarvitse ajaa kuin pari- kolmesaataa metriä edemmäs kun on jälleen pysähdyttävä. Joutsenia, ruskaa..

Sarviniemessä uistelukausi ja arktisten hanhien muuttokausi ovat kiihkeimmillään.

Paluumatkalla huomaan, että itseään tarmokkaasti sukivien joutsenten määrä Saikkolan peltoaukealla on lisääntynyt ja valo on yhä kaunista. Tulee yksi pysähdys lisää.

Superviikonloppu, yhdestoista – kolmastoista kymmenettä

On käsillä syksyn viimeinen veneilyviikonloppu, joka on myös vuoden viimeinen reissu, jolle saan houkuteltua seuraa mukaani. Outoa, kuinka syksyn viiletessä ja pimetessä miehistön määrä tapaa vähetä. Marjukka pysyy sisätiloiltaan mukavana ja lämpimänä kylmässäkin kelissä, joten mikäpä vesillä ollessa..

Veden pinta Saimaassa on edelleen jatkanut hienoisesti laskuaan. Pidämme Ilkkoa perustukikohtanamme, ja se tarkoittaa, että on parkkeerattava  kaakkoiskärjessä sijaitsevaan tukevaan betoniponttonilaituriin. Ennusteessa tuulet käyvät valintaamme puoltavasta suunnasta.

Kauas karannut rantaviiva nostaa kuivin jaloin tutkittavaksi uusia alueita. Normaalisti veden alla lymyävistä kivistä ja kallioista paljastuu jänniä kuvioita. Ilkon kahlattava vedenalainen riutta on muuttunut valtatieksi. Yöllä on niin kirkas kuutamo, että pystyn kuvaamaan maisemia käsivaralta.

Päivän valjetessa lähdemme uudelleen tutkimaan saarta ja sen laajentuneita rantamaita. Ilkonsaarissa pitäisi olla joitain hieman erikoisempia kivilajeja (granodioriittia esimerkiksi), ja matalalla oleva vesi paljastaa, että niinpäs onkin. Normaalisti vesirajan alapuolella oleva puhdas kalliopinta näyttää laatunsa. Ilkossa kasvaa komeita haavikoita, jotka koristelevat syksyisen maiseman vaikuttavan näköiseksi. Havupuut saavat joulukuusimaisen ulkomuodon värikkäistä haavan lehdistä. Saaren suurin ja komein kappeli näyttäisi olevan valmis.

Johtuneeko tuulen suunnasta vai mistä, mutta tänään valkoposkihanhien muuttoparvet lentävät matalalla, melkein vettä viistäen. Kyllä on vaikuttavan näköinen näytelmä!

2019 jääkaappiretki

Olen tehnyt vuoden viimeisen venereissun perinteisesti lokakuun loppupuolella. Syyslomapäivät mahdollistavat viikonlopun asettaman kotiintuloajan ylittämisen vielä kerran. Tällä kertaa ajattelin matkalle saunateemaa: reitille olisi tarkoitus osuttaa Ruha, Rokansaari ja Satamosaari – kaikki saunoistaan tunnettuja kohteita.

Illat eivät ole tähän vuodenaikaan erityisen valoisia ja väsy painoi lomalaista muutenkin. Päätin ottaa välietapiksi Ilkonsaaren. Tähän vuodenaikaan ei myöskään tarvitse pelätä, että tila loppuisi satamissa kesken. Ilkossa Marjukka saa kuitenkin komeaa seuraa kun Joutsenon Nuotioveljien koulutusalus S/Y Toveri kiinnittyy illan pimeydessä samaan laituriin. Aamu valkenee umpisumuisena, enkä pidä hirveää kiirettä lähdön kanssa.

Seuranani on koko matkalla enää pari muuta huviveneeksi luokiteltavaa alusta, jotka tulevat vastaan Ruhassa. Kalastuskausi sen sijaan jatkuu. Muikun troolaajia on liikkeellä kovasti. Ruhan saunassa saa juuri ja juuri kelvolliset löylyt. Saunarakennus on liiankin hyvin tuulettuva syksyn kylmillä keleillä. Rokansaari on hiljainen ja pettymyksekseni saan huomata, että löylyttelykausi on täällä kokonaan ohi. Sauna on lukossa ja ehkä myös remontissa.. Seuraa pitävät ainoastaan muutoreissullaan olevat pulmuset.

Olkoon tämän retken nimikkolintu merimetso. Tapaan ensimmäiset heti matkaan lähtiessäni Kaukaan tehtaiden edustalla. Lisää lintuja päivystelee Selkäluodolla, kun olen jo lähestymässä Satamosaarta ja matkan viimeistä saunakohdetta. Merimetsojen lisäksi Saimaalla tapaa enää lokkeja, joutsenia ja satunnaisia vesiäisiä, kuten koskeloita. Hanhet ovat jo menneet.

Satamon sauna toimii mainiosti kylmillä keleillä ja nautin löylyistä täysin siemauksin. Jäljellä on enää kotimatka ja koko veneilykauden mittaisen ympyrän sulkeutuminen. Marjukan ensimmäinen rantautuminen keväisellä Saimaalla tapahtui Listingissä 17.5. ja viimeinen samassa paikassa 22.10., kun pysähdyn ruokatauolle ja samalla jo pakkaamaan veneen tavaroita talvivarastointia varten. Vene nousee vedestä talviteloille  25.10. Enää puoli vuotta veneilykauden 2020 alkuun..