Talvi ja jää (2020)

Talvi

Talven 2020 luonteesta ja olemattomuudesta on jo jauhettu riittämiin tämänkin sivuston eri artikkeleissa. Mainittakoon kuitenkin vielä seuraavaa: Tammikuussa oli Lappeenrannassa 19 plussa- ja 12 miinuspäivää, lämpötilahaarukassa 5 plus – 6 miinus. Helmikuussa vastaavat lukemat olivat 16 plus- ja 12 miinuspäivää (6 astetta molempia lämpötilaääripäitä). Suuren Saimaan selät lainehtivat tuona ajanjaksona enimmäkseen vapaina saaden kevyen jääpeitteen niinä muutamina hetkinä, kun pakkasjakso sai seurakseen tyyntyneet tuulet.

Tammi- ja helmikuu näyttivät kameran linssin läpi katsottuna tältä:

Puolivarjokuunpimennys tammikuussa.

Suomalansaari, Rahikkala ja Tukiala 11.1.

Kotoinen hakkuuaukea näytti tältä 19.1.

Länsituuli piiskaa Sarviniemeä 25.1.

Tammikuun viimeisenä päivänä maisema näytti melkein talviselta, mutta umpihankisuksia ei tarvinnut kaivaa esille vieläkään.

Kumpi voittais jos korppi ja varis ryhtyis tuijotuskilpailuun? Varis!

Helmikuisia hässäköitä Maaveden rannalla

Joutsenia ja muita kevään merkkejä 23.2.

Talviloman maisemia Punkaharjulla

Rastivirta sai yhtenäisen jääpeitteen hetkeksi helmikuun päättyessä

Jää

Lämpötilan sahatessa jäätymispisteen molemmin puolin, välillä tyvenessä, välillä tuiskussa, syntyy luonnon muovaamaa jäätaidetta. En ole koskaan aiemmin nähnyt järvivesillä viime talven kaltaisia ahtojäitä. Pakkasen saadessa  hetkellisesti otetta jo valmiiksi alijäähtyneestä vedestä, rajapintaan muodostuu hienoja jääveistoksia, jotka seuraava lämmin virtaus pyyhkäisee mennessään. Kaikki on niin väliaikaista, hetkellistä ja muuttuvaa. Se, minkä kamera tänään tallentaa, on huomenna jo poissa. Nyt sen keksin: Nämä ovat buddhalaisia talvia! Pitää vain kehittää omaa mielen tyyneyttä tämän äärellä. Oltava liiaksi kiinnittymättä ja kiintymättä. Tottuttava siihen, että kaikki on muuttuvaa eikä mikään pysyvää. Siinä on vielä tekemistä!