Kevät 2020

Kevään tulon tietää lisääntyneestä valosta ja kalenterista. Muuten maaliskuu ja huhtikuun alkupuoli eivät juuri eroa taakse jääneistä myöhäissyksyn ja talven kuukausista. Tavallaan siis ihan normaalit alkukevään kelit..

Maaliskuun alussa lintulaudalla kävi vieras, joka ei varsinaisesti ollut siementen perään. Maailmalta oli jo hetken kantautunut pahaenteisiä uutisia. Myös ihmisiä oli jossain kaukana vaanimassa peto, jota ei voinut nähdä edes telelinssillä. Vielä hetken saattoi olla, ikään kuin vaara ei koskisi meitä lintukotolaisia, kunnes äkkiä tilastot ja kartat huusivat punaisina ja alkoi loputtomalta tuntuva tiedotustilaisuuksien sarja. Se siitä seesteisestä vuodesta 2020! Corona oli täällä ja se oli vaarallinen kuin varpushaukka varpuselle. Makasin maaliskuun lopun petipotilaana taudin kourissa, vaikka en osaa sanoa, minkä taudin. Keväällä testeihin pääsi vain kuoleman kielissä, joissa sentään en ollut.

Huhtikuun alku. Talvisimmat ilmat aikoihin. Työ on etänä, luonto lähellä ja samalla huomaan, että minulla on aikaa ja vähitellen myös voimia. Poikkeustila pakottaa perusasioiden äärelle ja otan kaiken irti sellaisista perusasioista kuin luonnossa liikkumisesta ja valokuvaamisesta. Filmiä kuluu, mikä tietysti ei ole totta, mutta tuntuu kovin epäromanttiselta sanoa, että ”muistikorttia kuluu”! Huhtikuun edetessä kevät matelee, mutta ympärivuotisten paikkalintujen sekaan alkaa ilmestyä toden teolla paluumuuttajia.

Vakkarinisäkkäitä unohtamatta..

Kevät kerryttää pari kotiseutupinnaa. Nokkavarpunen ja uivelo ovat minulle uusia tuttavuuksia täällä Taipalsaarella.

Vene pitää laittaa vesillelaskukuntoon. Tätä puuhatessani Kivisalmessa veneen talviteloilla, kiinnitin huomiota tikkaan, joka oli vähän erilainen. Valkoselkätikka! Onneksi oli kamera käden ulottuvilla (melkein aina on). Välillä tuntuu, että minulla on VST-magneettisia ominaisuuksia, mutta tämä oli kyllä oudoin paikka, josta olen tuon linnun tavoittanut.

Tikkoja liikkuu ihan kiitettävästi myös omassa kotipihassa.