Syksy 2020

Syksyisiä syvämietteitä

Koronavanne alkaa kevyesti kiristää päätä. On eri asia tehdä jotain oman vapaan valinnan kautta, kuin tehdä sitä samaa koska ei ole vaihtoehtoja. Olisin todennäköisesti viettänyt melkein yhtä monta syksyistä viikonloppua veneillen Saimaalla, vaikka olisi ollut houkuttelevaa keikkatarjontaa ynnä muuta sellaista Lappeenrannan viekoittelevassa yöelämässä. Kaipaan siis länsimaisen hyvinvointi-ihmisen perusylellisyyttä: surkutella omien valintojen poissulkemia, mielikuvissa ylen ihaniksi kasvavia elämyksiä, joista nyt jää paitsi. Aavan meren tuolla puolen on aina auvoisampaa kuin tällä puolen ja vastarannalla on ihan samat tunnelmat. Vapauden vieroitusoireita?

Syksy ja veneilijän sähkötilanne. Kysyntä ja tarjonta tahtovat mennä epätasapainoon koska toisaalta: illat pitenevät ja ilmat viilenevät – tarvitaan valoa, lämpöä sekä jääkaapin kylmyyttä ja entistä enemmän latausvoimaa, jotta kaikki elektroniset vempaimet pysyvät hengissä. Sähköä kuluu enemmän kuin keskimäärin kesäkuukausina. Ja sitten toisaalta: ajomatkat lyhenevät ja aurinkosähköä on koko ajan niukemmin tarjolla, vaikka aurinkopaneelia kuinka kääntelisi kohti viimeisiä säteitä. Syksyn mahdollisiin viikonloppukohteisiin ei lukeudu palvelusatamia, joten maasähköstäkään ei ole apua. Toisin sanoen: sähkön tuotto pienenee. Mikä siis neuvoksi? Akkukapasiteettia voi aina lisätä ja pohdin jo mielessäni lithium-akkujen hankintaa. Hintalappu tyrmää tämän ajatuksen kananlennon ja päädymme raahaamaan Marjukkaan uuden, melkein 60-kiloisen 220 Ah perinteisemmällä tekniikalla toteutetun vapaa-ajan akun. Tunnelmallinen perusvalaistus syntyy kynttilöillä ja öljy- sekä ledilampuilla. Henkilöstölle annetun direktiivin mukaan älylaitteet ladataan aina ajon aikana piri pintaan. Konemestarin silmä on tottunut seuraamaan akkumonitorin lukemia herkeämättä, joten selvitty on..

Syksyinen pimeys saa saaressa yöpyvän veneilijän pohtimaan entisajan elämää ennen sähkövalon aikakautta. Vanhanaikainen öljylamppu tuottaa tunnelmallista valoa, mutta kirjan lukeminen tai tarkka sorminäpertely saa napsauttamaan veneessäkin päälle modernin ledivaihtoehdon. Miten ihmeessä on savupirtissä pärjätty pitkinä pimeinä iltoina päreen valossa? Suomessa on sentään pimeää kautta ainakin syyskuusta maaliskuuhun. Savupirtti-ihminen lienee ollut psyykkisessä mielessä melkein eri lajia meihin sähkölaiteriippuvaisiin ihmisiin verrattuna. Laskin yhteen Marjukan valonlähteet. Veneeseen on asennettu kiinteästi kymmenen erilaista lamppua (ajo- ja ankkurivalot eivät sisälly tähän), joiden lisäksi syksyisin on apuna ainakin viisi akuilla tai pattereilla toimivaa lisävalaisinta, kolme öljylamppua, kassillinen tuikkukynttilöitä sekä pari otsalamppua ja kolme tehokasta käsivalaisinta. Ilman näitä oltaisiin pulassa ja melko lailla toimintakyvyttömiä, varsinkin jos listalle lisää kaikki muut sähkötoimiset vimpaimet navigointi- ja viestintälaitteistostä lähtien ja moottorin starttiin päätyen. Ei kävisi hyvin meikäläiselle sähkönsä menettäneessä veneessä saati sitten sähkönsä menettäneessä yhteiskunnassa.

Tänä syksynä on ollut hyvin suppilovahveroja. Se on hyvä ja kestävä sieni, jota voi kaivaa esille vielä ensilumien altakin. Korvasieni kuuluu kevääseen, mutta tulin pohtineeksi, ikään kuin sähköteeman jatko-osana, että miten ihmeessä savupirtti- tai jo metsästäjä-keräilijäihminen oppi käyttämään vähintään kahta keittokertaa vaativaa myrkyllistä korvasientä turvallisesti. Yritys-erehdys tuntuu tässä kohdin aika ankaralta metodilta. Pikainen nettihaahuilu avaa asiaa jonkin verran: korvasientä on käytetty ruokasienenä lähinnä Suomessa ja Venäjällä, ja ainakaan Suomessa ei edes välttämättä ylipäätään ole kovin pitkää historiaa ruokasienten käytössä. Paastoruokana 1500-luvulta, yläluokkaisena herkkuna 1800-luvulla ja vasta sotien jälkeen kaiken kansan käytössä yleisen valistustyön seurauksena. Tuntuu uskomattomalta, että edes nälkävuosina sieniä ei olisi osattu hyödyntää.. Psykedeelis-rituaalisessa käytössä sienet ainakin ovat olleet iät ajat eri puolella planeettaamme, mutta että luonnon rohdot ja kasvien ominaisuudet tarkkaan tuntenut muinainen ihminen olisi jotenkin sivuuttanut sienet noin yleisemmin … tuntuu aika uskomattomalta.