Kesä 2020 – loppu

Korona-aika se vain jatkuu ja pelkistää elämän entistä selvemmin kahteen kategoriaan: työhön ja vapaaseen. Tarkoitan pelkistämisellä sitä, että molempien kategorioiden sisällä on kovin vähän liikkumatilaa ja vaihtoehtoja. Omalla kohdalla vaikutus on melko vähäinen. Teen rajoitettuna aika pitkälti sitä, mitä tekisin taivaan vapaana lintunakin: käyn työpaikallani suorittamassa ansaintaan viittaavia toimia ja vapaalla lähden Saimaalle ihmisten ja koirien tai sitten vain pelkän kuvauskaluston kanssa. Omat hermoratani ovat järjestyneet siten, että pysähdyn välillä (usein) ihan mielikseni tarkkailemaan ruohon kasvamista, mutta kaikilla ihmisillä eivät lähde dopamiinit liikkeelle ihan vastaavalla ärsyketasolla, ja korona-aika rajoituksineen ottaa koville.

Korona-ajan vaikutuksista voisi toki kirjoittaa vaikka kuinka paljon erilaisia pohdintoja. Tyydyn mainitsemaan tässä pari seikkaa. Ensinnäkin tuntuu, että töissä keskitytään tällä hetkellä ydinhommiin. Korona karsii rönsyjä, joista kohtuulisen suurta osaa ei ole tullut ollenkaan ikävävöityä. Toinen huomio: omat hommani ovat sen luonteisia, että työ ja vapaa-aika limittyvät välillä toisiinsa – hyvässä ja pahassa. Tässä kohtaa se, että on lupa tehdä tiettyjä asioita etänä, on ollut varsin mainiota. Sopii minulle. Valitsen mielelläni työympäristöksi Marjukan salongin pöydän ja Saimaan saaren rannan jos vain mahdollista. Sanotaan näin, että työn ja vapaan sekoittumisessa on nyt enemmän positiivisia puolia kuin aiemmin.

Jotta ei kuulostaisi niin arkirealistiselta, jaan tämän jutun kuvat työn ja vapaa-ajan sijasta ”maalla” (työviikot) ja ”vesillä” (vapaa-aika) -otsikoiden alle.

Maalla

Vesillä

Loppukesä tuo rannoille jälleen harmaahaikarat. Erityisesti Kaukaan tehtaiden edustalla kelluvat tukkilautat vetävät näitä isoja, komeita, ja ehkä myös vähän koomisen näköisiä lintuja puoleensa.

Haikarakollaaschi:

Ja sitten kaikkea muuta..

Kuvat on otettu elokuussa 2020 joistain seuraavista paikoista (tai matkalta niihin): Ruuhonsaaret, Ilkonsaari, Listinki.