Maisemakuvia Kymijoen virtaamilta, osa 2

18.6.

Ilola

Olemme perillä hyvissä ajoin. Etiäinen siitä, että suosittu satamakohde saattaa olla kansoitettu viikonlopun koittaessa osuu oikeaan. Myöhään saapuvilla on jo kovin ahdasta. Marjukan henkilöstö vaihtuu, kun vaarin tilalle tulee Pia. Mukana on taas laivakoirakin, kun Lenninkäinen ottaa haltuunsa tuon pestin. Nautimme iltasella rantasaunan löylyistä ja ulkoilutamme laivakoiraa. Pohdimme ilkikurisesti, että onkohan Suopeltoon johtavalla tiellä jossain tarkastuspiste, joka näyttää stop-merkkiä kaikille alle 50 000 € hintaluokassa oleville autoille, kun näyttää olevan pelkästään vähän vauraampaa pirssiä liikkeellä tänään. Suopellossa konkretisoituu myös sellainen seikka, että Päijänteellä on paljon muualla kuin sen omilla rannoilla asuvien ihmisten veneitä. Satamakapasiteettia on tälläkin seudulla siinä määrin runsaasti.

Tuuli kuljettaa hellettä!

19.6.

Tuuli alkaa asettua ja jättää helteisen ilmamassan matkaseuraksemme. Tämä seuralainen ei jätä Marjukkaa kuin vasta ihan reissun loppuvaiheessa.. Lähdemme liikkeelle kohti luonnonsatamaa toiveena, että siellä olisi hieman vilpoisampaa kuin mantereen vaikutuspiirissä. Siispä kohti Linnasaarentakkuja, retkisatamasaaria aivan Päijänteen suurimman selän tuntumassa.

Linnasaarentakut

Kuinka ollakaan, takuilla on toinenkin nimi: Linnasaaren selkäsaaret. Takut kuulostavat jotenkin vaan niin hupaisilta, joten käytetään sitä nimitystä, kun se oikein kartassakin seisoo tuossa muodossa! Retkisataman laiturissa vaihdamme vahtivuoroa purjehtivan perheen kanssa, jonka rauhaa navakka tuuli oli vielä edellisenä yönä haitannut, mutta meitä on vastassa tyven ja sees. Ja helle. Saamme myöhemmin laituriseuraa Norppa ysistä. Norppaveneitä näyttää siis halkovan tämänkin vesistön aaltoja. Pieni saari tulee nopeasti tutuksi lyhyillä tutkimusretkillä. Lenninkäinen läähättää kuumissaan mutta niin näyttävät omalla tavallaan tekevän myös rantasipit ja västäräkitkin! Jotenkin lämpöä on haihdutettava kun sitä ei kallioisella saarella pääse oikein karkuunkaan. Viikonloppu tuo vesistöön lisää liikennettä seurailtavaksi. Saimaalta tulleena on aluksi vaikeaa tottua siihen, että Päijänteellä ei ole rahtiliikennettä. Väkisinkin odottaa, että laiva tai proomu tulisi vastaan jonkun väylänmutkan takaa.. On tuo Tehinselkä niin iso, että sinne mahtuisi isompikin laivasto!

Kun lähdemme sunnuntaina jatkamaan matkaa, lämpötila on kivunnut +28 asteeseen.

20.6.

Kuhmoinen

Tukalaa hellettä, varoittaa sääennuste. Todellakin, lämpötila huitelee +33 asteessa. Onneksi ollaan palvelusatamassa ja maasähköissä, niin saadaan verkkovirralla toimiva iso tuuletinkin toimintaan. Kuhmoisten satamassa on mitä moninaisimpia palveluja ja samalla tietynlaista rappioromantiikan havinaa, jota suodattuu viereiseltä vanhalta saha-alueelta. Mielenkiintoinen ja ainakin omaa mieltä kiehtova yhdistelmä. Kuhmoisissa alkaa jälleen konkretisoitua eräs seikka, jonka toki on voinut todeta aikaisemminkin ihan vaikka karttaa tutkimalla. Päijänteen rannoilla on sopivin välimatkoin ripottautuneena pienehköjä paikkakuntia, joista useimmat tarjoavat satamissaan peruspalvelut, kuten maasähkön, septityhjennyksen, ravintolan, terassin, saunan ja polttoaineen jakelun. Hetken kun kävelee kirkolle päin, löytyy ainakin K- ja S-marketit sekä baari. Tokmannin olemassaolo olkoon indikaattorina pienemmän ja hieman isomman taajaman statuksesta. Kuhmoisissa ei ole Tokmannia, mutta sataman sauna on oikeilla puilla lämpiävä ja tarjoaa mahtavan ilmavat löylyt. Kummasti se vaan sauna maistuu helteestä huolimatta. Näyttää siltä, että tulemme viettämään täällä suhteellisesti suuremman osan ajasta palvelusatamissa Saimaalla veneilyyn verrattuna.

Marjukan henkilöstö täydentyy Kuhmoisissa parilla nuorisolaisella, kun Miina ja Paavo liittyvät seuraan.

21.6.

Matkalla Jyväskylään jätämme palvelusatamat hetkeksi ja nautimme Jämsän pursiseuran ja vaihteeksi taas myös Päijänteen virkistysaluesäätiön vieraanvaraisuudesta. Ensimmäisenä etappina on Vuorissalo, jonne lähdemme ajamaan vasta neljän jälkeen iltapäivällä. Matkalla näemme paikallisen version Pisan tornista, eli Tehinsilmän, joka myöskin on selvästi kallellaan mutta tukevasti pystyssä. Ei tarvitse palella, lämpöä on vielä +27 kun ollaan perillä puoli kahdeksalta illalla..

Vuorissalo

Päijänteellä toimii pursiseurojen yhteistyö vähän samaan tapaan kuin kotovesilläkin, eli pursiseuran lipulla varustettu  vene on tervetullut minkä tahansa seuran tukikohtaan. Käytämme tilaisuuttta hyväksemme ja vietämme yön Jämsän pursiseuran suojaisassa ja viehättävässä tukikohdassa Vuorissalon saaressa. Paikalla ei ole seuran omaa väkeä, joten ovet pysyvät kiinni, mutta viihdymme hyvin. Saarta kiertää polku, jonka varrella on mm. vanha hylätty seurakunnan leirikeskus. Leirikeskuksen päärakennuksen laudoituksen rakosissa asuu valtava hämähäkki.

22.6.

Pirttisaari

Vuorissalosta ei ole pitkäkään matka Pirttisaareen, joka on virkistysaluesäätiön paikka. Ensin tulee vastaan laituri, johon kiinnitymme, sitten grillikatos puuvajoineen. Mutta missä on sauna? Seuraillaan suht jyrkkäpiirteistä polkua rantaviivassa ja siellähän se on. Löylyt maistuvat taas, vaikka uiminen onkin hieman haasteellista kun uimalaituri on – no, niukahko. Illalla ihailemme ukkosen jyllästystä pohjoisessa, kuten ukkosta nyt yleensä ihaillaan: aavistuksenomaisen pelonsekaisen tunteen maustamana. Taivas välkehtii ja jymyää voimallisesti jossain kaukaisuudessa. Kohdalle ukonilma tulee jo selkeästi kesyyntyneenä, mutta saa kipparin kuitenkin vahvistamaan Marjukan kiinnitystä laituriin parilla lisäköydellä.

23.6.

Jyväskylä, Lutakko

Aamulla, ennen lähtöä, Pirttisaareen parkkeeraa pohjoissuunnasta tuleva iso teräspaatti. Tapaamme jälleen erittäin ystävällisiä ihmisiä, jotka kertovat kokemuksensa eilisiltaisesta myräkästä. Oli kuulemma ollut melkoinen, kun oli kohdalle sattunut. Matkaa on tänään hieman enemmän, joten lähdemme liikkeelle jo ennen yhtätoista.

Reittimme kulkee Pirttisaaresta Korpilahden, Muuramen ja Säynätsalon kautta kohti Jyväskylää ja satamaa Lutakossa. Korpilahdella maantiesillassa on mielenkiintoinen yksityiskohta, joka saa hieraisemaan silmiään. Näinköhän tulee hätäkeskukseen soittoja joskus.. Aivan kalkkiviivoilla ennen Jyväskylään saapumista käymme sonnustautumassa kaupunkikuntoon virkistysaluesäätiön Kalasaaressa. Ilma on kuumaa, vesi lämmintä.

Lutakossa ollaan puoli neljän aikaan. Vierassatamassa on vielä väljää eikä niin viihtyisää. Satama-alueen rakennustyöt pauhaavat vieressä. Taivas alkaa pahaenteistyä, mutta lähdetään silti nuorisolaisten kanssa testaamaan ravintolalaivojen juoma- ja ruokatarjontaa. Juoman ja ruoan välissä teemme oikea-aikaisen siirtymäliikkeen kohti suojaisia sisätiloja tarjoavaa ravintolapaattia, ja niinhän se ukkosmyräkkä sittten jo kohta iskeekin. Seuraamme henkilökunnan säntäilyä milloin minkäkin tuulen mukaan lähdössä olevan kohteen perässä. Kaikki on ohi nopeasti ja ilma kummasti raikastunut. Ruokaakin saamme ihan tilausten mukaan.

24.6.

Saatamme nuorisolaiset julkisille ja kotimatkoilleen. Sitten jatkamme, vanhat varikset, kaksisteen Jyväskylän keskustaan, jossa on ennennäkemätön feissariväijytys käynnissä. Kippari saa tästä pienehkön paniikkikohtauksen ja kohta pakenemme sisätilasta toiseen ja toimitamme pakolliset asiat nopealla tahdilla. Löytyy kätevä ”Päijännettä Pohjoiseen” -esite, jossa on näppärä, aina Lahdesta Pihtiputaalle yltävä, kokonaisuutta kivasti hahmottava kartta. Sen sijaan ei löydy karttoja, joita tarvittaisiin Keiteleen itäpuolisilla vesillä navigointiin. Nimittäin: Karttasarja J kattaa vedet Heinolasta Jyväskylään ja K Jyväskylästä Viitasaareen. Konneveden, Tervon ja Pielaveden suuntaan menevät ovat vanhojen, isokokoisten laivakarttojen varassa, joissa luotaustiedot ovat parhaimmillaan/pahimmillaan peräisin 1800-luvulta. Eivät näköjään kuulu paikallisten liikkeiden hyllyvalikoimaan. Näkyisköhän nuo alueet jossain veneen plottereista?

 

Karttalähde: Maanmittauslaitos/Karttapaikka