Kevätkokemuksia kotikonnuilta sekä vähän myös Etelä-Savosta
Kahden kuukauden pakkastalvi vaihtuu vähänlaisesti keikkuvaksi kevääksi yhdessä päivässä. Tämä tarkoittaa sanoa, että lumipeite katoaa hetkessä eikä mitään takatalveksi luettavaa koeta tällä kertaa ja muutenkin kaikki on aikaisessa. Otsikkokuvan hiirihaukka kaartelee Taipalsaaren Suur-Suon tuntumassa 15.3. Joku pikkujyrsijä sillä on kynsissään. Samalta päivältä löytyy muistiinpanoista lisäksi uuttukyyhky, joutsen, kanadanhanhi sekä tietysti töyhtöhyyppä. 22.3. lista täydentyy pulmusella ja lehtokurpalla. 23.3. luetteloon lisätään isokoskelo, telkkä, haapana sekä kottarainen, 26.3. kurki ja kuun loppuun mennessä saapuvat punarinnat ja peipot. Talven yli sinnitelleiden mustarastaiden ja heinäsorsien joukot alkavat saada vahvistusta jo helmikuun puolella. Huhtikuussa lajimäärät tietysti sen kun lisääntyvät, mutta jotain outoa tässä on. Töyhtöhyyppiä on peltomaisema sakeana, mutta muuten on vähän tai enemmän hiljaista. Ei täyty lähimetsät raikuvasta laulusta eikä nurmipiha matoja kuulostelevista rastaista. Siellä täällä yksittäinen lintu tapailee laulua mutta esim. punakylkirastasta ei vaan kerta kaikkiaan kuulu. Epäilen jo, että ikä olisi leikannut punakyljet kuulotaajuuksilta, mutta ei se sitä ole. Kuulen oikein hyvin, kun rastaat laulavat kesäkuun alun iltamelonnalla Luonterin saarisopukoissa. Mustarastas, laulurastas, räkättirastas ja sitten lopulta punakylkirastas, siitä ei voi erehtyä! Vielä pari havaintoa tai havaitsemattomuutta: tervapääskyt puuttuvat kuulo- ja näkökuvasta miltei täysin. Ei tunnu loppukevät ihan täydeltä ilman kauniisti kirkuvia mustia sirppejä taitolentämässä taivaalla. Niitäkin on Savonlinnassa juhannuksen alla (vähän), joten aistikykyjen taantuminen ei ainakaan täysin selitä tätäkään. Vesilinnuilla on poikasia hirmu aikaisin, mutta niitäkin on vähän. Rannalla saa istua kauan, ennen kuin vesilintuemo ui ohi jälkikasvua vanavedessään.
Mitäpä vielä:
- uhka vai mahdollisuus: ei kiusaa inisevä itikka kevätretkeilijää
- ei sada eikä tulvi
- vettä on järvessä todella vähän
- pihapiirin pönttöihin asettuu sinitiaisia ja kirjosieppo
Henk. koht. tasolla kevät on vaisu. Piti saada vene vesille aikaisin mutta meni toukokuun loppupuolelle. Talvirenkaatkin taisivat vaihtua kesäkumeihin just ja just kevään puolella. Talvikumit ovat onneksi kitkamalliset, niin eivät sinällään aiheuta ympäristölle tai kansantaloudelle katastrofia. Tuntuu, että keväät käyvät koko ajan rankemmiksi työn ja terveyden puolesta. Oli taas joku kahden kuukauden keuhkotauti, joka ei hirveästi suonut voimia kuin työlle. Muuten ollaan vähän kanveesissa. Onneksi Suomi voittaa jääkiekossa mestaruuden!
Maaliskuun alussa jäällä on lunta mutta jäätie alkaa olla viimeisillään
Kuun puolessa välissä lunta on enää varjossa
Maaliskuun viimeisellä neljänneksellä muuttavien lintujen lajikirjo lisääntyy ja oman pihamaan talvikauris tekee viimeisen vierailun. Sen jälkeen sitä ei enää näy. Puutarha saa versoa rauhassa.
Huhtikuu on hyyppä- ja kurkikuu, jos asiaa miettii omilla retkillä huomion kaappaavien lajien näkökulmasta. Kärkisijat kuukauden lintu-kisassa varmistuvat jo pelkästään lukumäärän perusteella ja ovathan kurjet ja hyypät myös näyttäviä lintuja. Soidinmenot ovat molemmilla lajeilla komeaa seurattavaa. Pääsiäinen osuu 2026 heti huhtikuun alkuun ja silloin käydään Punkaharjulla ja Savonlinnassa. Savonlinna on jopa vähän eksoottinen kokemus johtuen siitä, että tuttuja kesäisiä paikoja katsellaa nyt ihan väärään vuodenaikaan. Erilaista on ja vierassatamat saavat odottaa veneitä vielä ihan pienen tovin. Lappeenrannassa Saimaa on jäätön jo 8.4. Kuun loppupuolella koettava kevätmyrsky siivoaa loput jäänrippeet syrjäisimmästäkin lahdenpohjukasta. Innokkaimmat veneilijät ovat saaneet aluksensa vesille jo hyvän aikaa ennen tätä.
Pääsiäinen 3.-6.4.
Sumua Vaahersalossa. Vaikka järvi on täällä vielä jäässä, niin kivet ovat pinnassa, kun kurkkaa laiturilta alas. Saattaa olla niin, että isolla veneellä ei ole tänä kesänä asiaa laituriin asti, ellei ihmeitä tapahdu. Veden vähyys kiinnittää huomion myös Savonlinnan visiitillä.
Huhtikuuta kotikarjalassa
Toukokuussa ei ole paukkuja sellaiselle tekemiselle, joka edistäisi julkaisutoimintaa netissä, kuten esimerkiksi valokuvaamiselle. Kaikenlaista muuta on pakko saada jonkinlaiseen valmiuteen tämän kuun nimissä. Muutama kuva on napattu olkkarin ikkunan läpi ja niitä näemme tässä lopuksi. Kesää kohti ja sitä odotellessa!
0 comments on “Aikainen haukka nappaa hiiren”