Jos lapissa ei ollut vielä ruska parhaimmillaan Tsarmiretken aikana, niin Saimaalla oli syyskuun puolivälissä, kun pakkasin kamat veneeseen ja lähdin kohti suuria selkiä. Suunnitelmana oli mennä länteen ja luoteeseen, kuvata kameralla ja kopterilla, ehtiä Ristiinaan 23.-24. viikonlopuksi ja tulla kotisatamaan takaisin vielä saman kuun aikana. Suunnitelma oli ylimalkainen, vaikka sopivien pysähdyspaikkojen helminauhassa olikin lopulta tarjolla aika selkeät vaihtoehdot, enkä yllättänyt edes itseäni, kun ensimmäiseksi yöpymissatamaksi valikoitui Ilkonsaari. Aallokon koko sen sijaan hieman yllätti, kun Kuutti työnsi keulansa avoimelle Ilkonselälle saarten suojasta. Ilkon hiekkaranta olisi sentään suojainen tällä tuulella!
Onneksi syyspuhuri tyyntyy yön aikana ja lämpötilakin pysyttelee 10-13 asteen mukavissa lukemissa. Matka jatkuu hieman mutkitellen Listingin ja Jänkäsalon kautta Ruuhonsaareen.
Illat pimenevät syyskuisen Saimaan saaristossa jo melko varhain, varsinkin kun keli pysyttelee sitkeästi harmaan pilvisenä. Tähtitaivas ei siis tällä kertaa juuri näyttäydy. Harmi, sillä se olisi erityisen maaginen Ruuhonsaaressa, jonka lähellä ei ole taajamaa valosaasteineen vaalentamassa taivasta. Linnunrata on muutamilla kerroilla erottunut Ruhassa todella selkeästi ja koko komeus vielä heijastunut tyynestä järven pinnasta niin, että vaikutelma on ollut kerrassaan pyörryttävä. Oli keli ulkona mikä hyvänsä, syksy on parasta aikaa tunnelmoida veneen sisällä öljylyhdyin ja kynttilöin … ja maustaa tunnelmaa vielä ihan vähän kuumalla rommijuomalla … punaviinillä … pikku naposteltavalla … hyvällä musiikilla …
Ensimmäisen viikonlopun jälkeen olen valmis ottamaan suunnan kauemmas länteen. Yltyneestä tuulesta huolimatta hinguttaa vielä päästä melomaan, ja sopivaksi kohteeksi valikoituu Värrätsaari, josta käsin voisi tavoitella kajakilla Venäjänsaaren erikoisia lonkeroharjulahdukoita. Satamavaihtoehdot ovat vähissä tällä suunnalla, ja iso aallokko puoltaa vielä osaltaan Värrätin suojaisen lahden valintaa ankkuripaikaksi.
Iltapäivällä lähden kävelylle kohti Värrätin tuulen tuivertamaa itä- ja pohjoisrantaa. Löydän mielenkiintoisen vanhan kivirakennelman. Siinä on tilaa n. 4 m kanttiinsa ja suu- tai oviaukko, joka avautuu suoraan järven suuntaan. Mikähän lienee ollut?
Päätän oikaista metsän kautta satamalahdelle ja veneen luo, mikä on virhe. Vastaavanlaista hirvikärpäshyökkäystä en ole eläessäni kokenut. Tiistaipäivän suunnitelmaksi vahvistuukin pysytellä mahdollisimman paljon rantaviivan märemmällä puolella.
Melontaretkestä lisää Virtuaalisaimaa-välilehdellä..
Eilen melontaa, tänään (keskiviikkona) taas kohti uusia seikkailuja. Siispä suunta Partakoskelle, jonne päädyn jostain syystä usein syksyllä, kun varsinainen veneilysesonki on jo ohi ja Partarannan palvelut saunoineen talviteloilla. Lohduttaudun muistelemalla, miten kaunis Partakosken ja Kärnäkosken ympäristö on syksyllä ollut. Ei tarvitse pettyä tälläkään kertaa. Sitä paitsi linnoituksessa on edelleen lampaita!
Ristiinaan on vielä matkaa, joten torstaina on taas lähdettävä liikkeelle. Tuuli puhaltelee edelleen kohtalaisena, mutta sinistä taivasta ja aurinkoa on tarjolla hetkellisesti. Piristävää vallitsevan harmauden keskellä. Onneksi tuuli on lännestä, joten enimmäkseen voi ajaa vasta-aaltoon, jolloin vene käyttäytyy matkustajaystävällisesti. Poikkean matkalla Astuvansalmessa hengittämässä muinaista ilmaa. Tapaan kalliomaalausten luona moottoripyörällä liikkeellä olevan pariskunnan. Muitakin off-season-ihmisiä maisemissa! Tästä matka on aina ennen jatkunut avokanavien kautta Louhivedelle, mutta nyt edessä on minulle uusi reitti kohti Ristiinaa. Liikkeelle siis, maileja taittamaan. Kun kulkuvälineenä on uppoamarunkoinen matkavene, mailit taittuvat kuitenkin kovin hitaasti, ja hämärä alkaa laskeutua. Päätän jäädä Ristiinan väylän varrella olevaan Savisalon saareen yöksi ja tutkia Ristiinan satamatilannetta vasta päivänvalossa (kartta: Maanmittauslaitos/karttapaikka). Tuuli ja aallot käyvät ikävähkösti Savisalon kaakkoispuolella olevaan retkisatamaan, mutta ranta on niin tasainen ja pehmeän hiekkainen, että tulkitsen tilanteen turvalliseksi ja ankkuroin Kuutin rantaviivaan. Yö sujuukin ongelmitta.
Perjantai koittaa harmaana ja vesisadetta enteilevänä, joten en jää Savisalon luonnonhelmaan sen pidemmäksi aikaa. Ristiinaan siis! Taajama on lähes kivenheiton päässä ja satamatilanne on nopeasti kartoitettu. Kohta Kuutti on poijukiinnityksessä Ristiinan pursiseuran jämäkässä laiturissa. Etiäinen sateen alkamisesta toteutuu ja kohta vettä tulee niin reippaasti ja pitkän kaavan mukaan, että ei auta kuin sonnustautua sadeasuun ja kumisaappaisiin päästäkseen ottamaan tuntumaa syksyiseen Ristiinaan.
Radiossa säätieteilijät höpisevät outoja: se, että maamme on jo pitkään ollut yllemme jämähtäneiden matalapaineiden vaikutuksessa on helppo uskoa, mutta että tilalle olisi muodostumassa superkorkeapaine ja sen myötä inkkarikesä ja auringonpaisteet – saahan nähdä!
Illalla keli alkaa kuin alkaakin kirkastua ja todellakin, lauantai ja sunnuntai lunastavat lupaukset. Aurinkoa pilvettömältä taivaalta, kunhan aamusumu on hälvennyt!
Tunnelmointia lauantaiaamulta:
Videolinkki
Videolla näkyy mm. Brahenlinnan rauniot.
Suunnittelin starttaavani Kuutin liikkeelle maanantaiaamuna hyvissä ajoin, mutta toisin kävi. Maisema näytti tältä:
Päätän odotella näkyvyyden parantumista, kun ei varsinaisesti ole kiire minnekään. On olemassa riski, että vastaan tulee sumun seasta esim. Pelloksen vaneritehtaalle puutavaraa tuova laiva. Intiaanikesä näyttää jäävän hyvin lyhyeksi ja korkeapaine saakin aikaan utuisia päiviä, jolloin sumupilvet eivät välttämättä haihdu iltaankaan mennessä. Välillä sentään pilkahtelee aurinko, ja ruska näyttää silloin Saimaan rannoilla todella komealta.
Kun vihdoin pääsen liikkeelle, ajan Kirkkotaipaleen ja Varkaantaipaleen kanavien kautta Louhivedelle ja sieltä sopivasti illaksi Luonterille ja Korvensaareen.
Tiistaina olenkin jo Puumalassa ja Rokansaaressa. Arkipäivinä ei varsinaisesti ole ruuhkaa Saimaalla tai sen saarissa. Hinaaja Olli sentään kiskoo tukkilauttaa kohti etelää, mutta muuten ei ammattiliikennettäkään osu reittini varrelle.
Keskiviikkona ympyrä sulkeutuu Ruuhonsaareen ja sieltä matka käy Ilkonsaaren kautta kotilaituriin Halkosaareen, jossa sammutan moottorin torstaina 28.9. klo 17. Päivä on ollut aurinkoinen ja perillä lämpömittari näyttää +14 asteen lukemia. Satamassa on täysin tyyntä. Lappeenrantaan tulosta taitaa olla video virtuaalisaimaa-sivulla.
0 comments on “Vuorotteluvapaapäiväkirja III – paluu Saimaalle”