Suurin piirtein: syksy

Syksyllä -24 veneiltiin ahkerasti: Syyskuussa tuli käytyä Pullikaisessa, Satamossa ja Ruuhossa, Lokakuussa uudestaan Satamossa ja Ruuhossa. Syyslomalla tehtiin pitkästä aikaa ”jääkaappireissu”, joka ei tosin vastannut jääkaappiolosuhteita. Lämpötila keikkui 10-12 asteen välillä. Muutenkin kaikki oli kuukautta myöhässä. Syyskuu oli täysin kesäinen ja ruska alkoi kunnolla vasta lokakuussa. Se olikin lopulta aika hieno. Hanhien muutto oli kovin myöhäisessä, kun tuulet eivät suostuneet taipumaan pohjoisen puolelle. Niinpä linnut joutuivat muuttamaan vastatuuleen. Viipyileviä muuttajia oli oman havainnon mukaan vähän tänä syksynä. Satamon yksinäinen telkkä ja kotikulmien lokakuinen koskeloparvi sentään poikkeuksena. Jännää muuten, miten ajantaju on tavallaan sidoksissa ilmoihin ja keleihin. Oma pää ei ymmärtänyt mitenkään, että syksy on jo pitkällä, kun puut olivat vihreinä ja lämpötilat kesäisiä. Syyskuu tuntui elokuulta ja lokakuu syyskuulta. Talvi yritti ensimmäistä kertaa tuloaan marraskuussa, kun ensiyritys on yleensä ollut lokakuun lopussa, viimeistään Pyryn päivän aikoihin.

Niin, se syyslomareissu. Se kulki perinteistä Ruuho – Rokansaari – Puumalan kirkonkylä – Satamo -reittiä. Ilkkoon ei ole oikein enää päässyt. Matalalla oleva vesi esti rantautumisen hiekkapuolelle ja kova tuuli laituripuolelle. Laituriin yritin sekä meno- että paluumatkalla, mutta yritys ei onnistunut turvallisesti yksinpurjehtijalta. Laguunisaaret olivat syksyn suosikkeja mm. juuri tuulten takia.

Hajahavaintoja: Satamossa oli palanut metsää kesällä. Jäljet näkyivät syksyllä. Veneilijäurani kovimmat retkisatamabileet olivat käynnissä saarissa viikonloppuisin. Pari kertaa osuivat sattumalta kohdalle. Hienoja kuutamoja. Lentokoneet kuvioivat syksyn taivaita ennennäkemättömästi. Ihmiset lentävät vimmatusti! Syksyllä oli tosiaan kovia tuulia ja sumupäiviä. Niin kai aina.

Veneilykausi päättyi 25.10. Syksy vei maakrapuna kerran Vaahersaloon ja muutaman kerran Taipalsaaren niemiin (Sarvi- ja Päihän-).