Kesäkuu

 

1.6. Räksä tulee taloon

Kesäloma alkaa ja sehän tarkoittaa sitä, että norppaveneemme Marjukka pääsee oikeaan elementtiinsä. Vene tykkää, että sillä ajetaan, enkä aio asettua vastahankaan tässä, enkä myöskään kajakin halussa tulla melotuksi. Sehän tarkoittaa sitä, että kajakointireissuihin liittyvä kameraongelma on ratkaistava. Ongelman ydin on ollut pelkoni siitä, että kajakki kaatuu ja kamerakalusto menee tärviölle. Pelon kanssa on kilpaillut harmitus menetetyistä, mahdollisesti jopa upeista kuvista, joita ottaisin kajakoidessa, jos vain olisi kamera mukana. Dilemma on hiertänyt mieltä jo keväällä sesonkien vääjäämättä lähestyessä.

Ongelmanratkaisuprosessi eteni seuraavasti:

1. Hanki vedenkestävä kamera ja kiinnitä se melontareissuilla narulla johonkin. Ei haittaa, vaikka kippaisit vesilläliikkumisvälineen ylösalaisin ja kajakkipyörähdys (ent. eskimokäännös) jäisi vajaaksi. Kamera ainakin säilyisi ehjänä! Tämän vaihtoehdon hylkäämiseen vaikuttavat seikat tulivat esille kameratarjontaan tutustuessa: niissä on kovin pienet kennot ja pikselimäärät + eivät kuvaa raw-materiaalia + zoomit ovat telepäästään liian lyhkäisiä. Eläinkuvauksesta pitävälle lightroom-nysvääjälle jäisi liikaa harmiteltavaa edelleen.
2. En ole koskaan kaatunut kajakilla, vaikka melon välillä vähän rajummissakin olosuhteissa. Onko riski kamerakaluston tuhosta oikeasti kovin huomattava? Kamerat voi suojata aukkopeiton alle roiskeisemman kelin sattuessa kohdalle. Melonta on kuitenkin semmoista puuhaa, että optiikan vaihtamiseen ei kesken kaiken oikein mielellään ryhdy. 4/3 kennoisenkin kameran mittasuhteet ovat ison telezoomin kanssa liian hankalat ja kahden rungon taktiikka kaatuu samoihin ongelmiin. Siis silleen, että toisessa rungossa olisi kiinni tele- ja toisessa pikkuzoomi. Pitäisi olla kohtuullisen kokoinen kamera, jossa on kaikki toivottavat ominaisuudet yksissä kuorissa.
3. Hanki kiinteäoptiikkainen superzoomkamera. Ei ole vedenkestävä mutta muuten täydellinen. Vai onko sittenkään mahdollista, että kamera, jossa on kinovastaavuudeltaan 24-600 mm zoom olisi oikeasti hyvä? Ankara nettitiedonhaku antoi positiivisen vastauksen ainakin Sony RX10:n kohdalla. Varsinainen ihme on se monen testin ja käyttäjäkokemuksen mukaan. Ei ihan pieni, mutta kajakissa melojan jalkojen välistä operoitava kylläkin. Ei ihan halpakaan, joten monta painia käytiin pään sisällä ennen kuin sopiva tarjous osui kohdalle.

Räksä tulee taloon samantahtisesti kesän kanssa. Paketista kuoriutuu jämäkän oloinen peli, jota on tietysti päästävä testaamaan. Ekat räksäkuvat:

4.6. Ruuhonsaareen

Lähden itsekseni muutaman päivän reissulle Ruuhonsaareen. Aurinko paistaa ja hellerajan molemmin puolin keikutaan. Räksätestaus jatkuu menomatkalla ja erityisesti perillä, kun uusi kamera pääseen ensimmäistä kertaa kajakin kyytiin. Lyhyen ja leveän sinisen kajakin avaraan istuinaukkoon mahtuu roiskevesitiivis muoviboksi, jonne RX solahtaa helposti. Kuvaaminen sujuu kajakissa hienosti! Olosuhteita ei tosin voi kuvailla erityisen haastaviksi. Tyvenessä mennään. Melonta on sikälikin kivaa, että vesillä pääseen karkuun maissa viihtyviä itikkalaumoja.

Lokkiluodoilla näkyy ensimmäisiä kuoriutuneita poikasia.

Illalla ekaa kertaa räksäköimässä (=melontaa räksän kera)!

Suopursu kukkii. Ja mänty.

Kesä ja veneily tarkoittaa myös kirjojen parissa viihtymistä. Mitäköhän siellä Marjukan kirjahyllyssä olikaan? Nick Cave, Dave Grohl, Lapinlahden linnut ja Heikki Silvennoinen ainakin, Viimeinen atlantis, Merireittejä menneisyyteen (Fridolf Höökin tarina) sekä Kaikki luodon linnut (melontaseikkailu Pentti Linkolan jäljillä).

Kiinnityn Linnoitusniemen kotisatamaan 7.6.

7-9.6. Punkaharju-Savonlinna

Idan kaverit ovat tulossa mökille, joten suuntaamme Vaahersaloon samoin tein, autokyydillä tällä kertaa. Kesäilta kansallismaisemassa on idyllisimmillään kun käyn saunan lämmitykseen. Saunoessa meitä sivuaa komea myrskyrintama, joka saa ukkosen ja salamoinnin lisäksi aikaan melkoisen komean sateenkaaren. Tai kaaren kolmanneksen. Onneksi myräkkä ei osu ihan kohdalle. Räksä saa testiajoa jälleen.

Seuraavana päivänä käymme Savonlinnassa, josta teen taas hyviä alennusmyyntilöytöjä. Aika suuri osa kaikesta siitä, mitä puen päälleni on peräisin kesäisiltä savonlinnavisiiteiltä, samoin kirjahyllyni sisällöistä. Tuleepahan pidettyä maakuntaa pystyssä:-).  Mökillä on taas aikaa räksäharjoituksille. Niitty on täynnä intiimeissä puuhissa olevia jännän näköisiä önniäisiä. Toimin kuten moderni ihminen, eli puhelin ja tunnistussovellus esiin ja tuota pikaa löytyy tarkempaa tietoa puuhastelijoista. Pyjamakuoriaisia. Saatan ymmärtää nimen alkuperän! Alan myös ymmärtää räksää kehuvia testituloksia ja käyttäjien kommentteja. Täähän on varsin pätevä ja kätevä kone!

10-15.6.

Kotoilua ja soittelua. Kesän paria keikkaa varten on treenattava ohjelmistoa kuntoon. Juhlakansan toiveissa on heinäkuun kiekaisulle pari tälle bändille hankalaa, vähän mukavuusalueen ulkopuolelle menevää vetoa (mm. AC/DC)!

16.6.

Tästä alkaa kesän suuri veneilytournamentti. Turneen ekassa vaiheessa, eli tänään, mukana ovat Pia ja kaverinsa Sari. Käydään Ilkonsaaressa. Tiputan retkeläiset Sarviniemeen ja jatkan matkaa illaksi Ruuhonsaareen.

17.6.

Päivä Ruhassa, johon sisältyy kierros sekä saaressa että vesillä. Melon Hietasaaren ympäri ja käyn ihmettelemässä meininkiä retkisatamassa. Sataman fasiliteetit ovat aika ränsistyneessä kunnossa. Sauna on jonkun ihme tupajumin pilalle syömä ja muutenkin on rappioromanttista. Ennen niin vilkas paikka vaikuttaa hiljentyneen.

Ruuhossa eletään räksäaikaa!

 

17.6. Puumalan kautta Savonlinnaan

Puumalassa pidetään tankkaus- ja tyhjennystauko. Iltapäivemmällä koetaan jälleen se hieno hetki, kun Savonlinnan kaupunkikuva alkaa ilmestyä näköpiiriin veneen kannelta katseltuna. Laiturissa ei ole ruuhkaa, vaikka juhannussesonki alkaa myös siintää näköpiirissä. Komea ukkosrintama pyyhkäisee lähituntumasta täälläkin.

 

19.6. Pesolansaaren Mitinhiekka

Melko lyhyen ajopyrähdyksen jälkeen sovittelen Marjukkaa Mitinhiekan uuteen laituriin. Saattoi laituri olla paikallaan viime kesänäkin, mutta niin kovin täynnä ja varattu, että sekaan ei mahtunut silloin. Nyt tilanne on toinen ja laituri odottaa meitä aivan tyhjänä. Taivaalla riittää valodraamaa ja järvessä vettä.

20.6. Vaahersaloon Jussin viettoon

Juhlakansa kokoontuu jälleen juhannukseksi mökille parin norppaveneen ja muutaman auton kuskaamana. Perinteistä jussin juhlintaa, Lustoa ja Johanna Orasta Harjulla. Yhet soittotreenit on vielä Lappeenrannassa pyhäin jälkeen joihin rytmimuzicantti kiirehtää autokyydillä (eikö se ikinä opi?). Räksä alkaa vakiintua peruskuvausvälineeksi normipäivinä. Mitäs sitä kahta kameraa kanniskelemaan, kun yhdellä hoitaa vähintään tyydyttävästi kaikki kuviteltavissa olevat kuvaustilanteet! Saatan myös huomata, että räksästä tulee ulos hyvin samanlaisia kuvia kuin Lumixeista. Jotenkin aiheetkohteetkuvakulmatyms ovat ihan entisellään. Räksän taideellinen kyky ja näkemys vastaa mielestäni ihan täysin Lumixien vastaavaa, mikä on tietysti pieni pettymys. Kaveri sieltä editointitietsikan ääreltä tosin huutelee, että on eroa värisävymaailmoissa. Samoin vähemmässä valossa kuvattujen otosten rakeisuudessa. Tätä saattoi toki odottaa, kun siirtyy pienestä kennosta vielä pienempään. Lightroom-tyypillä on räksäkuvissa vähän enemmän hommaa kohinan kanssa mutta vähemmän värisävyjen vatkuussa. Osa kuvista on kelpoisia ihan raakana, ilman editointitoimia!

26.6. Marjukka herää jälleen eloon ja seikkailu jatkuu

Kesätyöläinen palaa pyhiltä kotiin ja saa taas koirat hoidettavakseen. Vanhempi henkilöstö aloittaa seikkailunsa Savonlinnan cittarista ja lastaa laivan kaikella tarpeellisella. Tankataan venho dieselillä ja henkilöstö pizzalla. Lämpömittari tavoittelee +30 asteen maagista lukemaa kun Marjukan keula halkoo Haukivettä. Sitten jännitetään, onko Iso-Tuunaan retkisatamalahdukka vapaana ja helpotuksen ilosta herpaantunut perähenkilö muistaa jälleen väärin, että kummalla puolella lahdukkaa olikaan kiviä ja kummalla hiekkaa. Muista nyt! Kivet vasemmalla ja tasainen hiekkapohja oikealla. Norppaeläin katselee ihmisten outoja touhuja. Iso-Tuunaan retkisatama on kokemukseni mukaan norppavarmin paikka koko vesistössä.

Vietämme Iso-Tuunaassa kokonaisen päivän ennen kuin matka jatkuu. Päivä kuluu meloessa ja muissa hellepäivään sopivaisissa touhuissa. Vaihdan kuvausvälineen vaihteeksi Lumixiin ja telezoomiin. Istuskelen Marjukan takakannella hellettä pidellen ja etsimen läpi näkyy laivaliikennettä ja lintuliikennettä. Mm. kaksi koskeloemoa, joista toisella on yksi poikanen vanavedessään ja toisella kahdeksan. Näky saa mielikuvituksen liikkeelle ja pään hetkeksi surumieliseksi.

Melontaretki suuntautuu Iso-Tuunaan pohjoispuolelle. Kaksi melojaa reissussa, joten pitkä ja kapea punainen kajakki on itselläni käytössä. Räksän muovinen suojaboksi ei mahdu mitenkään punaisen kajakin istuinaukkoon edes ilman melojaa, joten kameran turvaksi saa nyt sitten riittää vedenpitävä pussukka. Leppoisissa olosuhteissa tämä ei aiheuta huolta. Käymme kurkistamassa lähellä olevaa Louhisaaren retkisatamaa. Siellä näyttäisi olevan poiju venettä varten, joten se ehkä sopisi vaihtoehdoksi Iso-Tuunaalle Marjukan parkiksi. Visiitti aiheuttaa tässä suhteessa pettymyksen. Muuten paikka on upea. Jos olosuhteet ovat haastavat, ainut täysin varma paikka Linnansaaren kansallispuistossa on Sammakkoniemi. Se onkin sitten suojaisa ja turvallinen joka kelillä isommalle matkaveneelle.

28.6. Lähdetään Oravin kautta Heinäveden reitille, ekana kohteena Kolovesi ja Mäntysalo

Marjukassa on iso septisäiliö, mutta ei mittaria, joka näyttäisi säiliön täyttöasteen. Säiliön tilan voi kyllä päätellä summittaisesti veneen kulkuasennosta. Nimittäin. Septisäiliö on veneen vasemmalla kyljellä, siinä kivasti salongin sohvan alla. Sillä on vaikutuksensa paatin painopisteeseen, eli tyhjällä septillä Marjukka kelluu jonkin verran oikealle kallellaan (muut säiliöt ovat kutakuinkin veneen keskilinjalla, joten niillä ei ole samanlaista vaikutusta kellunta-asentoon). Septin täyttyessä vene on ensin suorassa ja alkaa sitten kallistua vasemmalle. Tästäkin saattaa päätellä, että edellinen septityhjennys Savonlinnassa ei ihan tehnyt tehtäväänsä. Imupumppu hurisi kyllä vakuuttavasti mutta siinä se sittten olikin. Perstuntuman ohjaamana teemme siis pysähdyksen Oravissa tankkeja tyhjennellen ja täytellen. Onneksi, sillä septisäiliö oli tosiaankin tyhjentynyt edellisellä yrittämällä korkeintaan nimeksi.  Jatkamme matkaa lievästi oikealle viettävässä asennossa.  Heinäveden suuntaan mennessä saa ajaa hyvän tovin ennen reitin koskiosuuksia ja sulutuksia. Juuri ennen ensimmäistä sulkua tulee vastaan Koloveden kansallispuisto ja väylän vieressä oleva Pitkäsaari. Pitkäsaareen on tullut matkaveneen parkitukseen sopivia poijuja, mutta oleva ja varsinkin ennusteen mukaan tuleva tuuliolosuhde ei suosi tätä kiinnitysmahdollisuutta tällä kertaa. Päädymme eteläpuolisen Mäntysalon luontopolun poijuihin. Tässä oltaisiin huomattavasti paremmin suojassa tuulilta. Ja n. 4 kilsan mittaisen luontopolun äärellä.

 

Seuraavana päivänä kova tuuli vie helteen mennessään. Lähdetään silti urhoollisesti melomaan. Ei kuitenkaan Mäntysalon idän ja koilisen puoleiselle isolle Kolovedelle vaan lännen ja lounaan puoleiselle pienelle Kolovedelle. Tuuli on välillä todella navakkaa ja etsimme melottavaksi mahdollisimman suojaista reittiä. Välillä on pakko antautua tuulelle avoimille vesille ja silloin saa kyllä meloa vimmatusti! Räksä kulkee mukana aukkopeiton ja suojapussukan hellässä huomassa.

30.6. Alkaa kesäkuun viimeinen etappi kohti Heinävettä

Tämä tietää sulutuksia ja kapeita virtapaikkoja, mutta Marjukan rutinoitunut henkilöstö selviää tästä kunnialla vaikka tuuli on välillä puuskaista. Poikkeuksellista kyllä, matkalla ei sada eikä ukkosta! Kolmea sulutusta (Pilppa, Vihovuonne, Kerma) myöhemmin saavutaan Heinäveden tuttuun satamaan. Jotain on ennallaan (esim. sauna) mutta paljon on satama-alueella muuttunutkin. Satamamestarin vanhassa asunnossa on nyt oikein kiva kahvila-ravintola ja aluetta on kaikin puolin uudistettu. Patikointi ylämäkeen kirkonkylälle ei sitten tuota vastaavaa havaintoa muutoksesta ja uudistumisesta. Entisellään on sekin, että satamassa käy jatkuva trafiikki. Ei niin yllättävää, kun kirkonkylän läpäisevä tie päättyy alas järven rantaan ja satamaan. Siinä pieni pysähdys tai sitten tee u-käännös heti kun mahdollista ja jatka ylös kirkolle. Siellä pysähdys/u-käännös ja suunta takaisin kohti satamaa. Toista. Marjukan turvaisassa huomassa tämä ei häiritse saunanraikkaita yöunia ollenkaan.

Heinäkuu

Kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi Heinävedellä

1.7. Matka jatkuu kohti Suvasvettä ja Metsä-Rajon retkisatamaa

Ollaan reitin viimeisellä sululla Karviossa klo kymmenen korvilla. Peruskeli: 15 lämmintä, pilvistä ja ajoittain tuulista, välillä sateista. Suvasveden meteoriittimontun ylityksessä tuulen suunta suosii upppoumaveneilijää ja homma sujuu Marjukan kanssa leppoisasti. Saadaan kuin saadaankin 80 m lukema kaikuun kun tähdätään montun keskelle plotterin ruutua seuraillen. Suvasveden jälkeen reittisuunnitelmassa on 90 asteen käännös oikealle, eli pohjoiseen, mutta pidetään yötauko ensin. Taukopaikaksi valikoituu meille uusi kohde, Metsä-Rajon retkisatama, jossa on hyvät poijut ja laituri. Paikka on tuulelta suojaisa, jos tuuli ei vaihda suuntaansa kovin merkittävästi vaikkapa lännen-lounaan puolelle.

Retkisatamassa on laiturin lisäksi laavu, wc, ynnä jätekatos. Hienot maisemat ja luontoa. Kävelemme ympäriinsä. Sitten rintama kääntää tuulen lännen-lounaan suunnalle ja puhuri alkaa vyöryttää aallokkoa kohti Marjukan vasenta kylkeä. Suoritamme tuulessa kylkikiinnitysoperaation, eli viritetään keulan oikealta puolelta köysi laiturin veneestä katsottuna vasempaan reunaan, suojataan oikea kylki perusteellisesti lepuuttajilla ja aletaan löysätä poijuliinaa takaa. Vedetään veneen keulaa kiinnitysköydestä ylöspäin vastatuuleen, jolloin voimakkaaksi yltynyt puhuri painaa veneen kyljen laituria vasten. Sitten vain köysiä kiinni ristikkäin ja toivotaan, että lepuuttajat pysyvät paikoillaan. Tuuli on niin voimakas, että ei ole mitään mahdollisuutta yrittää irrottaa liinaa poijusta turvallisesti. Operaatio onnistuu ja vene säilyy kolhiintumatta laiturissa, vaikka aallokko kasvaa. Aallot tulevat keulan suunnalta, eikä keikutus ole mitenkään vaarallisen tuntuista.

2.7. Riistavesi – Muuruvesi – Juankoski

Aamulla poijusta irrottautuminen ja lähtö sujuu ihan tyylikkäästi, vaikka ilma on edelleen tuulinen ja pilvinen. Yksi rintama rankkasateineen ja ukkospuuskineen ylittää meidät vielä, mutta iltapäivää kohti mennessä keli alkaa seestyä ja kirkastua. Etenemme kohti Muuruvettä käyttäen yhtä kaikkien aikojen suosikkiväyläämme, Riistaveden reittiä. Tiedämme vanhasta kokemuksesta, että se on Marjukan mentävä, vaikkakin juuri ja juuri. Isommalla veneellä pitäisi olla jo tosi tarkkana korkeuksien, leveyksien ja syvyyksien kanssa. Reitti on täydellinen vastakohta eilispäivänä ylitetylle Suvasvedelle!

Muuruvedellä pidetään ruokataukoa ja sitten jatketaan kohti tämän kesän lakipistettä, Juankoskea. Edellisestä käynnistä on suurin piirtein 20 vuotta, joten muistikuvia reitin yksityiskohdista ei juuri ole. Kanavareitti taisi olla aika uusi  silloin (avattu 2002). ATK auttaa myös yksityiskohdissa ja sulkujen anatomia palautuu mieleen. Niissä on veden korkeuden mukana liikkuvat sivulaiturit, joten veneen voi kiinnittää kerran ja sitten vaan kellutella muina henkilöinä sulutuksen edetessä. Kätevää ja helppoa. Reitti on mukavan pienimuotoinen ja suojaisa ja siinä on kaksi sulutusta (Karjalankoski ja Juankoski). Pääskyset pesivät suluissa niin omituisissa paikoissa, että hirvittää. Voiko olla, että pesiä on myös sellaisissa ilmataskuissa, jonne emolinnut pääsevät vain kun sulussa oleva vesi laskee? Satamalaituri Juankoskella taitaa olla tasan samassa paikassa kuin 20 v. sitten.

3.7. Juankoski – here we are!

Rappioromantiikka elää paikoissa, joissa on selvästi aistittavissa, että joskus täällä on ollut jotain elävää ja merkittävää. Muistoja, rakennuksia, paikkoja, henkilöitä, kohtaloita, tarinoita. Mitä suurempi ero on menneen ja nykyisen välillä ja mitä komeammat rauniot on nähtävissä, sitä voimakkaampi efekti. Mielikuvitusta pitää käyttää, mutta kaikki ei ole sen varassa. En halua sanoa, että tämä olisi koko kuva ja kokemus Juankoskesta, mutta rappioromanttista havinaa on vaikeaa kokonaan välttää. J. Leskisen hahmo tuntui 20 v. sitten olevan käsin kosketelavan läsnä paikkakunnalla ja entisten aikojen teollisuushistoriasta kertova museo vanhoine tehdasrakennuksineen oli auki. Sinne pääsi sisälle ja siellä oli henkilökuntaa. Nyt on virtuaalinen kierros QR-koodeineen ja koivua ja heinää kasvavat rakennukset. Jotta saisi maksettua laiturimaksun, pitää olla sitkeä ja omatoiminen, kun kievari tuntuu olevan melko satunnaisesti auki. Leskisen rintakuva seisoo torillaan, mutta varsin hiljaisena. Voi olla, että aika kultaa muistoja ja jonain muuna hetkenä vaikutelma olisi ollut toisenlainen. Pelkäänpä kuitenkin, että tämä ei kuvasta pelkästään Juankoskea, vaan monia muitakin suomalaisia paikkoja ja seutuja. Veneilijä osuu retkillään jossain määrin erilaisiin kohteisiin kuin esim. automatkailija. Omanlaisiinsa näköaloihin. Harvemmin käy niin, että jotain uutta olisi syrjäseuduille ilmestynyt. Enemmän on muistoja paikoista, joissa nyt on lappu luukulla ja rappioromantikolla läikehtii sydänalassa.

4.7. Paluu Muuruvedelle

Palaamme samoja jälkiä takaisin kun muutakaan reittiä ei ole. Muuruvedelle tullessa tuuli käy ikävästi kylän rantaan. Käydään siis kurkkaamassa vastarannalla olevaa laituria, vaikka vähän onkin aavistus siitä, että kartoissa mainittu paikka taitaa olla poistunut käytöstä. Etiäinen osuu oikeaan. Täällä on joskus ollut iso maatalousoppilaitos ja se on tarjonnut myös satamapalveluja. Vaan eipä ole enää oppilaitosta eikä satamaa. Kiinnitymme kohtuullisessa kunnossa olevaan laituriin ja ihan uteliaisuuttamme käymme pikku kävelyllä ent. oppilaitoksen suunnalla. Vastaan tulee rappioromantiikkaa! Muuruveden kylän laiturista löytyy suojaisa puoli kun vähän mallaillaan. Sitten tehdään kyläkierros ja käydään katsomassa komeaa kivikirkkoa.

5.7. Riistavesi

Käymme ensin Nilsiässä ja Tahkolla. Mukana ovat myös Pian vanhemmat ja tällä kertaa kulkuneuvona on auto. Henkilöstölogistinen kuvio menee nyt niin, että kippari jatkaa seuraavaksi Marjukan ja appiukko Ollin kanssa takaisin Riistaveden reitille ja auto muiden kanssa kohti Kuopiota. Riistaveden kylälaituriin ehditää iltaseitsemäksi, justiinsa ennen seuraavan myräkkärintaman saapumista. Myräkkä on tässä kohtaa ja tällä kertaa aika vaimea. Rantamakasiini on palanut pois rantamaisemasta sitten edellisen visiitin. Muuten kaikki näyttää olevan ennallaan.

6.7. Levälahti – Paimensaari

Matka jatkuu Ollin kera alas Riistaveden reittiä, sitten taas itään yli Suvasveden. Määränpäänä on varsinaisesti Paimensaari, yksi ikiaikaisista suosikkikohteistamme. Välissä tapahtuu kuitenkin vielä henkilöstö- ja ajoneuvologistisia järjestelyjä, eli ajamme Levälahden kylälaituriin odottamaan autoa, joka sitten lopulta vie mukanaan iäkkäämmän henkilöstön (Pian vanhemmat) ja tuo mukanaan Pian, Idan sekä koiramme Liipuskan ja Lenninkäisen. Levälahdesta on enää kivenheitto Paimensaareen ja kiinnitymme tuttuun poijuun illansuussa. Kuten kuvista näkyy, Levälahden kylälaituriin kiinnittyminen on helpommin sanottu kuin tehty. Oikeastaan kiinnitymme ison matkustaja-aluksen kylkeen, jonka kautta käy käynti maihin ja takaisin.

Paimensaaressa ei ole ruuhkaa tällä kertaa. Kohde on erityisesti käsätyöläisen toivelistalla. Onneksi saadaan visiitti toteutumaan Pian kuuluisien logistiikkakykyjen avulla! Saaressa on tarjolla lammas- ja melontaterapiaa. En malta olla käymättä vanhalla tilalla vielä samana iltana. Itikoita on seurana riittämiin!

7.7. Päivä Paimensaaressa!

Lampaita ei näy. Kriisi! Onneksi löytyvät lopulta.

8.7. Kuopioon

Duunit odottavat kesätyöläistä, joten on palattava sivistyksen pariin. Ajamme vielä kerran Suvasveden yli, mutta tällä kertaa ei sentään enää lähdetä Riistaveden reitille, vaan jatketaan määrätietoisesti länteen kohti Kuopiota. Parkkeeraamme täälläkin tuttuun laituriin Maljalahdessa. Täällä on nykyään lähimarket, jonka suojiin on rakennettu myös veneilijöiden palvelut. Ei oo muuten ruuhkaa täälläkään!

9.7. Päivä Kuopiossa

Vastoinkäymisten vastamäki alkaa. TV ei toimi, radiosta loppuu patterit, jatkojohtokela hajoaa, veneen vesipumppu ei toimita hanaan vettä. Pahimpana Liipuskan sairastuminen. Jonkinlainen virtsatieinfektio vaivaa häntä + vielä iho-oireita. Onneksi olemme sivistyksen parissa ja hyvälä tuurilla saadaan aika eläinlääkäriin. Määrätyt lääkkeet parantavat onneksi nopeasti. Myräkkä pyyhkäiseen ylitsemme. Hyvä, että olemme tukevasti laiturissa ja suojassa.

10.7. Kohti Konnuksen kanavaa

Soisalo tulee siis kierrettyä tänä kesänä (Heinäveden reittiä ylös ja Varkauden kautta alas). Uuden normaalin mukaiset kesäkelit tekevät paluun ja aletaan taas hätyytellä hellerajaa. On aivan tyyntä, kun lähdemme kohti etelää ja Varkauden reittiä. Kalastajia ja rahtiliikennettä on seurana. Ja paluumuuttajia (=etelään menossa olevia kuoveja).

Vanhat kanavat ja niiden sulut ovat kiehtovia. Usein vieressä virtaa koski. Konnuksella on kolme eri ikäistä kanavaa rinnakkain.

11.7. Taipale, Varkaus, Linnansaari ja The vastoinkäyminen

On tuulinen ja lopulta myös sateinen päivä. Matka käy kohti Linnansaarta ja Sammakkoniemeä. Varkautta lähestyessä huomaa, että väyliä on suunniteltu uittohommia silmällä pitäen. Pääväylän vieressä kulkee usein viitoitettuja oikopolkuja. Oisko ohituskaistat sitä varten, että ei tarvitse loputtomiin jumittaa kapeilla väylillä hiipivien tukkinippujen perässä? Seuraamme ohituskaistoja ja päädymme ajamaan saaren läpi.

Hajalla-galleria

Niin – wc-pönttö on paskana, ei tyhjene. Vain tyhjennyspumpun moottorin surina on seurana. Puran värkin, jotta saadaan oikea varaosa tilattua. Toimiva vessa – voi kuinka me sinua kaivataan!

Koko saakelin pönttö pitää purkaa ihan pohjia myöten ennen kuin vian syy paljastuu. Tyhjennyspumppua pyörittävä muovinen hammashihnan ratas on halki!

Moisen saa onneksi tilattua ATK:n ja internetin avulla. Nopea toimitus sen sijaan vaatiin ihmisagenttien uhrautuvaa toimintaa.

12.7. Savonlinna, Kasinon laituri

Sadetta pitää ja pidätellä pitää perille asti.

13.7. Onnen ja autuuden päivä

Ida saapuu Savonlinnaan uusi alumiininen hammaspyörä mukanaan. Sitten on vain tartuttava haasteeseen. Kokoaminen on tunnetusti purkamista vaikeampaa, mutta onneksi ATK pelastaa jälleen. Löytyy ohjeita videoin ja kuvin, joissa annetaan avainvinkit pöntön kasaamiseen (ei muuten ollut kaikkia vinkkejä virallisessa ohjeessa, joka tuli varaosasetin mukana). Paska homma kuumassa veneessä, mutta onnistumisen ilo on sitäkin suurempi, kun vempele toimii jälleen kuten pitääkin. Varaosat ovat astetta jämäkämpiä kuin alkuperäisosat, joten pönttö on entistä ehompi. Varaosat ovat suht halpoja ainakin verrattuna uuteen wessapönttöön ja työ maksaa 32″ television ja patterit radioon. Palkitsen nimittäin itseäni ensin saunalla ja hierovalla vesiputouksella Kasinon kylpylässä ja sitten uudella vene-TV:llä, kun on tulossa EM-jalkapallon mestaruusmatsi ja kaikkea:-)

Ilta on ihana Savonlinnassa!

15.7. Kotimatka alkaa – kohteena Honkasaari

Niinhän siinä taas kävi, että vene tyhjeni ja jäljelle jäi Marjukkaa kotimatkalle yksin saatteleva kippari, jota sitä paitsi odottaa kohta keikkahommat rumpusetin takana. Paluumatkan alun haikeutta alleviivaa paitsi utuinen sadekeli, myös se tosiasia, että Savonlinnan skyline jää lopullisesti taakse tämän purjehduskauden osalta. Vastaan tulee vanhoja laivoja vaikka kuinka. Niillä lienee kokoontumisajot jossain.

Tunnelma kohoaa samaan tahtiin kaunistuvan ilmanalan kanssa. Kun ankkuroin Marjukan Honkasaaren rantaan iltapäivällä, on jo mielessä kajakointi Katosselän maisemissa. Tuumasta toimeen!

Illalla tulee mieleen kokeilla uuden TV:n suoratoisto-ominaisuuksia vähän syrjäisemmässä sijainnissa. Epäilen, että ei tule onnistumaan kun kokeilen Netflixiä puhelimesta jaetun netin avulla, mutta onnistuu kuin onnistuukin. Kuva on aivan hämmentävän hyvä ja häiriötön!

16.7. Puumalan kirkonkylälle

Aikataulu antaa periksi yhden lyhyen ajopäivän ja päätän, että se on tänään. Myöhäisestä startista huolimatta Marjukka kiinnityy Puumalaan Nesto-laituriin hyvissä ajoin. On vielä aikaa ulkoiluttaa räksää kauniissa, helteisessä illassa.

17.7. Tähtäimessä kotilaituri Linnoitusniemessä

Aikainen lähtö, ruokapaussi Listingissä ja Marjukka asettuu kotipiltuuseensa Linnoitusniemeen 17.30

Keikkahommia tässä välissä

H-hetken lähestyessä alkaa olo tuntua tautiselta. Pillerit, tropit ja energiajuomat käyttöön ja soittohomma sujuu varsin hyvin. Tauti ei mene ihan heti ohi ja kokeilen huvikseni koronatestiä. Ei lähde kaksiviivainen C mutta on kaksiviivainen tauti nro 3-4, suunnilleen.

Ei ole kuitenkaan kuolemaksi tämä. Alkaa olla olo semmoinen, että voisi vaikka lähteä Saimaalle!

22.7. Hellettä – nokka kohti Puumalaa

Pia ja Liipuska matkassa mukana. On otettava iisisti aluksi.

24.7. Luonterille

Ajellaan Luonterille tällä kertaa ”väärästä” suunnasta, eli idästä päin. Tutut retkisatamat onkin varattuja. Tätä se ruuhka Puumalassa lupasi! No, mennään sitten vähän riskillä meille uuteen paikkaan. Raintsaareen on hieman matkaa, mutta paikka on matkan arvoinen.Hiekkaharjusaari on oikeastaan Juvaa. Retkisataman laituri on tiukasti laputettu kiinnittymiskielloilla. Asettelimme Marjukan keulan hiekkaan ja perän ankkuriin silleen ovelasti, että pystyimme käyttämään laituria rantautumiseen kiinnittymättä siihen. Helle jatkuu, melotaan ja uidaan innokkaasti.

Q

26.7. Varkaantaipale – Kirkkotaipale – Astuvansalmi – Sarviniemi – Ruuhonsaari

Lämpömittari kipuaa kolmeenkymppiin. Ajellaan kohti Astuvansalmea, jossa pidetään muinaistauko ja ruokatauko. Sitten Sarviniemeen noutamaan kyytiin Ida ja Lenninkäinen ja lopulta Ruuhonsaareen yöksi.

Pariisissa alkaa olympiakisat, meillä kohta työt ja opiskelut.

28.7. Paluu kotisatamaan

30.7. Vihti – Kerava – Letku

Automatkalla. Autellaan Juhan vanhempia tavaroiden siirtelyssä sekä tekniikkasäädöissä. Illaksi mökille Letkuun Annen ja Petrin seuraksi.

31.7. Kierros Torronsuolla + Letkuilua

Elokuu

1.8. Hattula – Visavuori – Pulkkilanharju – Taipalsaari

Tehdään kulttuurikierros paluumatkalla. Ensimmäinen kohde on Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Melkoinen paikka! Maalauksissa riittää hämmästeltävää ihmisiäksi.

Visavuorella on puolestaan kuvanveistäjä Emil Wickströmin taiteilijakoti ja ateljee. Mahtava paikka tämäkin.

Pulkkilanharjulla vielä pysähdys

2-4.8.

Taas järvellä. Noudetaan Pian ja Liipuskan kanssa Sarviniemestä kyytiin Miina, Juha M, Ulpu, Vuokko ja Paavo. Käydään Ruuhonsaaressa roilailemassa ja saunomassa ja paistelemassa nuotiolla kaikenlaista. Matkaan lähtö Lappeenrannasta näyttää vähän pahaenteiseltä. Onneksi keli paranee reissun edetessä, vaikka sadekuurot taitavat välillä yllättää perilläkin.

16-18.8.Ilkonsaaressa

Pilvistä, mutta lämmintä. Meloilen Listingin ympäri.

Entä loppukesä?

Siellä on kaikenlaista. Pian vanhemmat muuttavat talossa kerrosta ylemmäs, isompaan. On kaverin synttärijuhlaa sekä tietysti se soittokeikka melko isoissa bileissä tällä kertaa. Vesille sitten taas syyskuun puolella!