Hyvää vuodenaikaa!

(ei niin) Buenos dias

Buenos dias – (hyviä diakuvia) toivottivat valokuvaajat toisilleen kuvausreissulle lähtiessään joskus ennen vanhaan. Sellaisia toivoin itsekin saavani kun aloittelin harrastusta nuorisolaisena. Nykyisin ainakin oma tekemiseni tapahtuu ihan eri pohjalta. Siinä missä diakuvaajana piti saada kaikki säädöt ja rajaukset kohdilleen ennen laukaisimen painamista, digikuvaajana saan aikaiseksi raakamateriaalin, josta varsinainen kuva muokataan. Toki on niin, että huonosta raaka-aineesta ei saa hyvää lopputulosta, mutta hyvästä onkin sitten mahdollista tehdä laaja tulkintojen kirjo. Niinpä kovalevyilläni on joskus viisikin variaatiota samasta raakalaukaisusta. Kuvankäsittelyohjelmistot kehittyvät koko ajan ja niihin tulee erilaisia tekoälypohjaisia ominaisuuksia. Tämän artikkelin otsikkokuva olisi päätynyt dia-aikakaudella armotta roskikseen (tuskin olisin edes painanut laukaisinta vastaavassa kuvausolosuhteessa), mutta nyt vähässä valossa otetusta rakeisesta raakakuvasta syntyi tekoäly-denoisella varsin, no, tuollainen kuva.

Talven 24-25 raakakuvakertymää selaillessani totesin, että kelvollista materiaalia on kovin vähän. Ei tule takkia, hyvä kun rukkaset. Jotta artikkelista ei tulisi niin alaston, ajattelin yhdistää siihen vielä seuraavankin sesongin, eli nyt on yhdessä talvi ja kevät. Nuo nykyisin niin keikkuvat vuodenajat.

Pientä pintaremonttia

Asuntomme alkuperäinen parkettilattia on vuosien varrella tullut käyttöikänsä päähän ja remontti on odottanut työlistalla jo hyvän aikaa. Viimein ryhdyimme toimeen ja kuten usein käy, pullataikina laajenee käydessään. Olkkarin, eteisen, wc:n ja keittiön lattian lisäksi uusiksi menivät seinäpinnat ja lopulta myös koko keittiö kalusteineen. Itse tehtiin kaikki muu paitsi uuden keittiön asennus. Oli siinä vähän puuhaa. Tämä selittää osaltaan sitä, että muulle harrastustoiminnalle oli vähemmän aikaa ja käteen tuli enemmän rasitusvammoja kuin niitä buenoja dioja. Tai sitten olen vain tulossa vanhaksi ja illuusio siitä, että kehittyisin missään paremmaksi alkaa väistyä sen realismin tieltä että muutun kaikessa koko ajan huonommaksi. Ken tietää? Ei varmaan sekään.

Talvi keikkuen tulevi ja menevi

Joulukuu

Jääkansi aloittaa peittotyönsä tyypilliseen tapaansa kotipihaltamme avautuvalla Pien-Saimaan Maavedellä.

Ison Saimaan puolella avovesi pitää vielä puolensa.

Kuun lopussa nähdään semmoinenkin ilmiö kuin joulukuinen jäiden lähtö.

Tammikuu

Talvi tulee taas tammikuussa. Pakkasta ja lunta on hetken niin, että pääsee lumikenkäilemään. Ainakin kahdesti.

Sama ilmasta

Pakkanen kanavalla

Pakkanen kotokulmilla ynnä tilhejä

Pakkanen, lumi ja kuu: Sarviniemi, Taipalsaari

Kuulenko jo selän naksahtelevan?

Helmikuu

Luontoon sännätään aina kun mahdollista mutta erityisesti aurinkoisina kevättalven päivinä

Kewät 25

Maaliskuu alkaa retkellä Suomalansaareen. Muuten touhuillaan tutuilla huudeilla.

Huhtikuussa jatkuu sama meno. Paitsi että ei käydä Suomalansaaressa. Asiaan kuuluva takatalvi tulee piristämään kevättä, mutta ei ollenkaan samassa mittakaavassa kuin parina aikaisempana vuonna.

96 kiloa

Talipötköt ja siemenpussit ovat talvikaudella ostoskärrin vakiotäytettä. Kilo talia tai viisi auringonkukkaa, pähkinää, kauraa on vähän väliä kantamuksena kotiin tullessa. Nämä katoavat pieniin nokkiin yllättävän nopeasti. Talven tyypillisistä ruokavieraista sinitintti painaa n. 10 grammaa ja käpytikka max 100 ja suurin osa muista sijoittuu jonnekin tuolle välille. Että paljonko nuo pienet palleroiset nyt sitten syövät alkutalven ja kevään välisenä aikana? Talvikautta 24-25 voisi kai luonnehtia aika tavanomaiseksi lintulautakaudeksi, eli peruslajit paikalla eikä mitään ihmeellistä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Ehkä otsikostakin voi jo arvata, että pidin tällä kaudella kirjanpitoa linnunmurkinan menekistä ja siinä se seisoo: yhteensä 96 kiloa talipötköä, auringonkukkaa, pähkinää ja kauraa katosi parempiin nokkiin. No, oli siinä muutama orava apuna ja varhaiset muuttolinnut keväällä.

Talvilintu voi syödä päivässä 1-3 kertaa oman painonsa verran ruokaa, joten onko tuo kulutuslukema niin yllättävä, kun osallistujia oli lukumäärällisesti aika monta? Ken tietää? Ei varmaan sekään.

Yksi poikkeus

Joinakin talvina pihallemme ja lintulaudalle asettuu joku vähän spesiaalimpi vieras. Ensimmäinen sävähdys koettiin, kun valkkoselkätikka alkoi käydä talipötköillä. Sittemmin siitä on tullut ihan vakkari, joskus jopa yleisin tikka laudalla niin, että käpytikat ja harmaapäät ovat olleet vähälukuisampia. Sitten oli varpushaukkatalvi, jolloin vakiovieras ei varsinaisesti verottanut linnunsiemeniä vaan enemmänkin niiden syöjiä. Aika vähäisessä määrin kuitenkin. Saalistus ei nimittäin vaikuttanut erityisen tehokkaalta ja muut vakiovieraat pysyivät pihalla ärsyttävästä seuralaisesta huolimatta. Varpuspöllö kävi erään kerran kunnes sankarilliset närhet ajoivat sen tiehensä. Palokärki ryhtyi vakkariksi yhtenä talvena ja rusakko toisena. Ilkikurinen kettu varasti kenkiä talipötköjen lisäksi samana, eli sinä toisena talvena. Joitain muuttolintuja on jäänyt välillä viivyttelemään mutta talvipakkanen on tainnut korjata omansa joka kerta mustarastaita lukuun ottamatta.

Entä se kauden 24-25 ”yksi poikkeus”? No nokkavarpunenhan se! Niitä oli ainakin kolme kun näin kerran kolme lintua laudalla yhtä aikaa. Eivät ne toisiaan kovin lähellä sietäneet mutta liikkuivat jonkinlaisena pikku parvena kuitenkin. Nokkikset eivät olleet ihan päivittäisiä vieraita mutta niitä saattoi nähdä vähintään kerran parissa viikossa kuitenkin. Laskettakoot heidät näin ollen talvikauden vakiovieraiksi! Näyttävä ilmestys. Varsinkin nokka.